Yeah, it has been decided.

It is over. Finally. I am giving up my blog, since no one is reading it. Sad, isn't it? Well, I am gonna sum up past few days and not gonna talk bullshit and then I will officially close this blog. I will leave it to exist in virtual dimensions of internet, but wont be writing on it anymore. I will be writing shit on www.piirituomari.deviantart.com, in the "Journal" section...if anybody even cares dead rat's ass about it. Oh well, even I don't care about it.

So, I've been watching war movies with one of my buds, and first one was american Hurt Locker that told about Operation Iraqi Freedom's aftermatch in Baghdad city, Iraq's capital city. The movie was different kind of war movie, not starred up by some over-hyped cast and it wasn't loaded up by mindless action. It just simply told about life on a battlefield, in pioneer squad that just disarmed harmful IEDs and other bombs. It seriously got 5/5 from me, as it was intelligent, deep and realistic.

As bomb-unit's former commanding sub officer dies in violent 155mm artillery grenade explosion, new asshole is transferred from Afghanistan to take control over the unit. Movie was good, and stays in my favorites.

Second one was korean Joint Security Area, that actually was stunningly awesome movie. Once again, no mindless action, but it was an detailed description of murder investigation regarding an incident that occur in North- and South-Korean borderline between North -and South-Korean soldiers. South-Korean sergeant Lee admitted that he killed three N-Koreans but then again Swiss investigator with Swedish officer were ordered to question Lee about his motives.

The movie was exceptionally good, but the name of Swedish officer bothered both of us, raising different sorts of amusement: what are the odds that someone got name "Persson". As 'Pers' can be referred to 'ass' in finnish language and 'son' simply means son, it can be pulled together as "Ass-son". And what is funny about this, sub-worthy joke is that some of us finns have the habit to refer swedes as gay people (this of course only shows the jealousy of our nation towards to Sweden) and to that end "Ass-son" is rather 'funny' joke. Never mind.

To this rather boring post I shall end my tour on Blogspot, if anyone bothers to comment, I will answer to them, but new posts are out of the question.

Do not blame me for the subject.

It has been a long day. I have been working on a story that I wrote, and it changes constantly. But, at least I have something pleasant to do alongside drawing since today has been a long day; I've been reading swedish and some other school subjects, and my work seems infinite. But I am not going to stress about it anymore, just going to do something about it, and see how it turns out.

The last act of Spoon River is still before us: like last year, we have party with the cast and it's ought to be fun. Two actors in the matter of fact decided to opt out the party, but we got our soundman and musician to cover up the loss...no, no they're not just reinforcements, but part of the crew.

I wan't to keep my english gear on. I mean, it is fun to write, and it is useful when considering my english as an subject in senior high school. I bet that there are people who would disagree with me, but naah. I don't mind.

Of course, now the most-hated subject will reveal itself now...let's talk bullshit!

(I know, I made a promise that I shall never talk about these things, but...)

You know what's ironic? The so-called intelligence of humankind. When you come to think about it, we have achieved much, and yet there is so huge amount of things for us to gain, learn and refine. Yet, there are these moments that make mankind look really primitive, and sub-developed race: everything that we develop, is either crafted from war, made solely for warfare or just is adjusted for it. I am not saying, that everything is created from war, but everything human has created, has played at least some role in all those countless wars that mankind has waged.

How come, that our culture, civilization, ethics and moral approves - or, in some cases, creates - war? It is in our genes. As long as humans got those genes and DNA in themselves, wars will be waged. It is also in the very structure of our brain system, so it also is a thing that cannot be changed. When defining war as an phenomenon, we must consider the fact that it is part of us.

I am not telling you to ignore war, or to think that it isn't that bad. What I am telling to you is that there are not nations that attack other nations more than others just because they are those specific nations. When

• Russian Federation(currently at war in Chechnya region)
• North-Korea(Socialistic dictature that is regarded as military regime)
• People's Republic of China (violating human rights -not nationally, but internationally - in ways that could be seen as war crimes)
• Pakistan (waging war against India and the other way around)
• Israel and Palestine(War of religions, absurd conflict between arabs and jews)
• United States of America (has invasion forces in Afghanistan and Iraq)

are observed, they fight in their wars because they can. And most importantly, because they have to, either for national opinion/demand, religion, or natural resources. If, for example, Finland, Norway or Sweden were superpowers, they would do same things as previously introduced countries.

You cannot blame those countries, because, every single human being is capable of killing. It just needs 'right' circumstances to active "killing genes" in most of people. To put it roughly, there is potential killer in all of us. But, what are you going to do for it?

By the way, I should throw a challenge for those rare readers of my blog: why would God put the Tree of Virtuous and Evil Knowledge in the middle of the Paradise, in the reach of man? Human - according to the Bible - wasn't exactly good or evil to the begin with, yet there existed a source of information and using that source would let it up to human him/herself to decide, which path to follow? It doesn't make any sense.

If God , as He created us, knew, that humans had lust for anything forbidden, why to put the dammed tree into spotlight? Was it just a plan to sieve humans, to those who were worth Heaven, and those worth Hell? It sounds rough. It could be because I made this hypothesis up, but still...why?

End of an...well, can't really call this an era.

I was thinking about this...change of place for my blog. When I come to think of it, I realize that I could as well keep it on www.Deviantart.com in the form of "Journal", and it would also be much better arrangement, regarding it's possibilities in practical sense: my english wouldn't get rusted, and writing it would be easy as the blog would be related directly to some of my graphical works. Time will tell. But I do acknowledge the fact that no one really finds this interesting. So, let's talk about something more interesting, shall we?

We had two performances in a play today. Me, judge Arnett, and the rest of the incredible cast of the "Spoon River" play acted it twice. Spoon River - Stories from the beyond the Grave was based on the E.Masters' Spoon River Anthology, which, indeed, was an intriguing book. My personal favorite characters were the assholes of the highest leaders of Spoon River, banker Thomas Rhodes, priest Lemuel Wiley, general Kinsey Keene, mayor A.D Blood, reporter Whedon and judge Arnett. They just were...assholes enough.

There was some differences in acting among the cast, that I noticed when reviewing some parts from the video tape. But there was nothing disturbing, as some one could have thought, when considering the color of the previous sentence. It was fine, good, excellent, perfect, divine. I liked how the role "Anonymous" was played, not overacted but neither a single understated acting was noticeable. Dippold, the crazy optic was just great, among the ol' good Hummel, of course , but judging the cast, whether done in positive or negative color, shall be ended right here.

I do not know whether anyone in the audience understood anything of that what was happening. But who cares? Main thing is that we had shitloads of fun! Because that it exactly what meant to me. Fun. Although I do know that some fellow souls of the cast - let's face it, the whole cast - wouldn't believe me, since I rather passed the practicing for the play in order to...well, in order to do something else. I don't remember what it was. Well it was a reason good enough to pass those lessons. Wonder if there even was a reason...

Why do I tell this to you in english? Because my english-shwitch was left on after I had this 'difference-between-life-or-death'-conversation with the German student Marco. That 'difference-between-life-or-death' talk actually was related to different ethnical sandwiches and kebabs, but it soon gained colors so dark that it was soon upon us to end the fight for the sakes of whole mankind.

After that incident, we regrouped with the rest of the cast, and just talked about all kinds of stuff. In order to clear things up, this all happened during interval that lasted for over 3 hours. We ate some pizza, well I ate the kebab that caused the conversation with Marco. Noora, Tommi, Joni and few others had some rather interesting stories to tell about drinking or things and events related to sex. What was so intriguing that it kept us laughing for two long hours, I am letting it for your imagination to handle.

Well, guess that was it all for this time. Let's see if I quit my blog here, not quite sure tho.

Olen pahoillani!

Olen oikeasti pahoillani tuosta edellisestä, ilmeisesti kuolettavan tylsästä tekstistä, joka ei edes ollut hyvä :D. Mutta kun olen laiska ihminen, postasin tänne UE3- kurssin esseen, joka käsittelee moraalisia ristiriitoja Afganistanin konfliktissa. Huoh, ymmärrän jos nukahditte jo ennen kun edellinen virke loppui, mutta kannustaisin pysymään hereillä. Ei suinkaan siksi, että tarjolla olisi mitään parempaa - samaa wanhaa paskaa täältä pesee.



Mutta pidetään mielessä, että kaikki yhteiskunnallinen on saanut tuomion pienehkön lukijakuntani tuomariston edessä, eikä siihen enään palata.







Tästä päivästä ei voi sanoa yhtään mitään. Sillä en tehnyt juuri mitään muuta kuin piirtämistä. Kyllä, puursin kahden työn parissa koko päivän, ja ne olivat vieläpä vain A4 koolle skaalattuja, mutta aika käytettiin tehokkaasti: tusseista loppui väri kesken, ja viimeisin joutui hyllytetyksi uusien tussien aikakautta odotellen. Piirtäminen on terapeuttista, se vapauttaa hyvin ihan kaikesta, niin hyvästä kuin pahastakin. En lähde kuitenkaan jaarittelemaan ja kuvailemaan yksityiskohtaisesti miltä piirtäessä tuntuu, sillä sitä ei kukaan halua lukea, en edes minä itse. Joten palaan niin piirrustuksiin jotka sain aikaiseksi. Aivan niin. Ei niistäkään kukaan halua kuulla, mutta päivän sisältö oli melko tyhjä, niin täytyyhän sitä jotain kertoa. Vai haluatteko mieluummin kuulla siitä puolituntisesta jonka vietin saunassa? Ettepä tietenkään. Siis puhukaamme piirroksista.







...







Nyt kun oikein mietin, ei niistäkään saa mitään irti. Sanon vain sen, että yhden sain melko hyvin kohdilleen, vaikka onnistuin senkin tottakai kusemaan. Tässäpä tuokin tulee:


Tosiaan. Tuotakin tuli työstettyä jonkin aikaa. Se on epäonnistunut tietyistä kohdista, ja jos joku erehtyy ajattelemaan siitä jotain hyvää, voin kertoa hänelle että tuo on tehty mallista, jolloin se menettää arvonsa.

Tai sitten minulla on vain huono päivä. Nooh, tämän sain aikaiseksi 3:n muun samankaltaisen työn ohella. Huomenna olisi taas tarkoitus saada lisää aikaiseksi. Tästä nimenomaisesta työstä itse asiassa ajattelein sen vuoden verran tauolla olleen itsenäisen Ku30:n erästä työtä.

Kenelle edes puhun? Tuskin pitämäni tauon jälkeen kukaan tätä blogia edes tarkkailee. Tämä blogi lienee karannut breikin aikana tekstien joutomaalle hikipediaan, radioaktiiviselle kuolleiden postausten jättömaalle, josta kukaan ei sitä löydä. Ja jos Sinä vielä luet tätä, niin katsopa taaksesi. Ja näkymän pitäisi välittää sinulle viesti: hanki elämä.








Olipa harvinaisen huono postaus. Nooh, parempi se oli kuin edellinen, mikä on pääasia :D

Afganistan.

Afganistan: oikein vai väärin?



Afganistanin konflikti, joka sai alkunsa vuoden 2001 kesän jälkeen, on moraalisesti vaikea tapaus. Heti ensiksi voisimme tuomita al-Qaidan iskut NYC:in World Trade Centerin rakennuskompleksiin, mutta voimmeko oikeuttaa vastaiskua jonka laajuus on totaalinen sota?
Tätä käsiteltäessä täytyy muistaa että loppujen lopuiksi kaikki afganistanilaiset eivät välttämättä ilahtuneet uutisista, kun he tajusivat sen johtavan Yhdysvaltain invaasioon. Eikä invaasio rajoittunut vain Yhdysvaltojen merijalkaväkeen, vaan ajan kanssa mukaan pulkkaan hyppäsi koko kansainvälinen yhteisö neljänkymmenen valtion voimin. Läntisen koalition asetekninen - ja lukumääräinen ylivoima mursi kaikki tielle asettuneet perinteiset sodankäynnin esteet. Afganistan miehitettiin nopeasti ja taleban-hallinto syöstiin vallasta.
Afganistanin konflikti kuitenkin johtaa juurensa kauemmas historiaan. 27. joulukuuta 1979. Tuolloin Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin tukemaan maan sisällissotaan joutunutta hallitusta. Yhdysvallat vastasi tähän kouluttamalla al-Qaidan joukot siihen kuntoon että ne voisivat vastustaa Puna-armeijaa. 2000 -luvun revanssi on siis toinen kerta kuin ulkovallat puuttuvat Afganistanin sisäisiin asioihin suurella sotilaallisella voimalla. Mikä tekee tästä entistä enemmän moraalisesti arveluttavan tapauksen on se, että nyt tultiin poistamaan maailman kartalta oma virhe, al-Qaida, joka sekin luotiin vain vallankäytön välikappaleeksi kylmän sodan aikana. Mikä Yhdysvaltojen politiikassa on huvittavaa, on se että kun se toitottaa jokaisen kansan oikeutta päättää omista asioistaan, se jatkuvasti rajoittaa muiden valtioiden vapautta päättää omista asioistaan hyökkäämällä niiden kimppuun, vain lisäännyttäen väkivallan määrää.
Toisaalta al-Qaida tosiaan kaappasi neljä lentokonetta, kolme niistä lensi kohteisiinsa ja yhden matkustajat luultavasti nousivat kapinaan mutta eivät pystyneet pelastumaan. Kolme tuhatta ihmistä kuoli, eikä heistä kaikki olleet edes amerikkalaisia. Sen lisäksi yksi kone iskeytyi Pentagoniin, Yhdysvaltojen pyhän instituution - armeijan - päämajaan. Se oli avoin sodanjulistus Yhdysvalloille sekä sapelinkalistelua muulle läntiselle maailmalle. Voidaan sanoa että Yhdysvaltojen offensiivi oli oikeutettu sillä sota oli jo alkanut.
George W. Bush nuorempi kutsui sotaa "ristiretkeksi", joka on aika ilmeinen viittaus kristinuskoon. Tuosta pintapuolisesta viittauksesta huolimatta kyseessä on muutenkin pitkälti uskonnollinen konflikti kristillisen lännen sekä myös juutalaisen Israelin ja niitä vastustavan islamistisen lähi-idän vastakkain asettelusta. Lähi-idän "kolme suurta" ovat taistelleet ennen keskenään yhtenään, arabit juutalaisten kimpussa, juutalaiset arabien kimpussa, kristityt juutalaisten ja arabien kimpussa. Afganistan on pitkälti uskonsota, jossa vastakkain ovat paikallinen jyrkkä islamistinen kulttuuri ja juutalais-kristilliset arvot.
Sodalle Afganistanissa tosiaankin löytyy peruste, mutta on eri asia onko sota tässä tapauksessa ainoa ratkaisu. Oma mielipiteeni on, että tässä tapauksessa sota on ainoa ratkaisu, muttei siinä muodossa missä sitä on tähän asti toteutettu. Ei ole oikein, että viattomat siviilit kärsivät huonosta sotastrategiasta, joka pyrkii nujertamaan sissiliikkeen perinteisin sodankäynnin metodein. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, sen totesi Puna-armeijakin kymmenen vuoden verisen sodan jälkeen jossa kuoli 1,3 miljoonaa ihmistä ja joka jätti Afganistanin rauniokasaksi, mutta joka ei onnistunut tuhoamaan sissiliikettä. Näin käy uudelleen jos suunnitelmaa ei vaihdeta. Jos sodan lähtökohdissa ei ole moraalista ongelmaa, se ei koskaan tarkoita viattomien kärsimyksen hyväksymistä.

On se semmosta.

Joopsis elikkä aikamoinen paussi on tullu pidettyä sitte viime merkinnän ja kaikkea onkin sillä välillä ehtinyt tapahtua. Harmi vaan etten aio kertoa siitä teille :D

Nojoo, lukijakunta on postaillut ahkerasti omia tekstejään kun allekirjoittanut on vetänyt lonkkaa ja pelaillut tietysti, koska nörttikuume on iskenyt häneen vuoden tauon jälkeen. Ja täytyy kyllä nyt syntisenä myöntää, etten muista kyllä yhtään miten blogia kirjoitellaan :D mutta eiköhän se jotenkin luonnistu tässä tarinan edetessä.

Tosiaan oltiin tässä jossain vaiheessa ihan hiljattain Juhanilla jonne Maria sitten ei päässyt tulemaan. Harmi sinänsä. Nooh joka tapauksessa kun Emppu valtasi radikaalisti tv:n, lähdimme me muut yläkertaan. Ei siinä mitään, jos Emppu olisi katsonut jotain järkevää, mutta kun se katsoi Capria! Siis Capria! Pelkän nimen kuuleminen saa jo migreenin aikaan ja vatsahapot kielen päälle. Joten siis yläkerrassa todistimme Juhanin komento/tulenjohtokeskusta (hänen huonettaan) jossa kaikkien viihde-elektroniikkalaitteitten välillä vallitsi feng-shui (tai miten ne kiinalaiset sen ikinä kirjoittaakin). Itse vetäydyin nurkkaan tietokoneelle Left 4 Deadin ääreen ampumaan zombeja kunnes Little Big Planetin kutsu soi. LBP on erikoinen ja pelottava peli kun olet yksin, mutta kaverin kanssa pelin sisältämät kauhuelementit muuttuvat hauskaksi ajanvietoksi. Maiju ja Emppu feilasivat siinä jatkuvasti ja kaikki saatiin siitä hyvät naurut. Voin asteittain ymmärtää heidän tuskansa pelin käsittämättömän ohjausmekaniikan johdosta, josta kärsin itsekin myöhemmin sinä iltana roppakaupalla. Juhani tarjosi vierailleen erinomaiset valmispizzat, ilmeisesti talon tapaan.

Juhanin kissat pyörivät aina välillä komentokesk...huoneessa, mutta pääasiassa ne pysyttelivät alakerrassa. Maiju halusi jostain täysin käsittämättömästä syystä etsiä yhtä kateissa olevaa joka tietysti oli ulkona kun sitä ei talosta löytynyt.

Ja kun vierailu oli ohi, minun piti jostain syystä kieltäytyä Hekon vanhempien kyydistä ja jäin pimeään kylmään. Se oli kivaa. Kai.

Another Jeejeejee

Fucking Fubar:
Jotenka siis, tänään oli vähän kummallinen päivä. Fubaria. En osaa sanoa, miksi, mutta silti. Tiedättehän, kun vaan jotain puuttuu. Samapa tuo loppujen lopuiksi on, kunhan fubar ei tule käymään vähään aikaan.

Few issues:
Seilailin ruokavälkällä kuviksenluokan ja ruokalan väliä, enkä oikein tiennyt pitäisikö mennä syömään vai ei. Päätin, että kyllähän minä sinne menen syömään. Törmäsinkin heti Maijuun ja Miskaan ja rupesimme syömään iki-ihanaa kalaa pupujenruoan kera (lue: kouluruoka). Siinä Maiju rupesi selittämään hänen musiikin tunnista ja musiikintäytteisestä keskiviikko-koulupäivästä. Mukavan kuulonen aine, itse osallistun ehkä kenties mahdollisesti bändikurssille.
Havaitsin nopeasti harmikseni että kala oli erittäin ruotopitoista. Havaitsin myös että Tommi oli istunut siihen viereen, jota en ollut huomannut iPodilta tulevan Dopen melun yli. Sanoin jotain yrittäjyyslukiosta, jonka jälkeen Terho ja Jaakko tulivat siihen. Lähdin saatuani kalan selkärangan kokonaisuudessa suuhuni, Terhon häiriköinnin saattamana.

Following the pattern:
Tämän jälkeen, Maiju, minä ja Miska pelattiin ruokavälkällä läpsyä kuvisluokassa, Hekon ja Juhanin loistaessa poissaolollaan. Heko oli jo aiemmin tullut koululle, siinä 20 yli yhdeksän odottelemaan kirjoituksia koskevaa infoa. Tai näin käsitin. Käsitin myös, että Heko olisi tullut normaalisti vasta puolilta päivin kouluun, ja tämä poikkeuspäivä tuntui kyrsivän häntä jonninverran.
Miska putosi jo aiemmin mainitusta pelistä ensimmäisenä, mutta kuitenkin se vain painui piirtämään ja hävisi tarkoituksella. Maijun kanssa peli venyi pidemmäksi, ja pakka vaihtoi omistajaa jatkuvasti. Maiju rupesi hoilaamaan jotain täysin käsittämätöntä laulua korkealta ja olinpahan menettää järkeni. Sanoin asiasta hänelle, joten on vain loogista että hän jatkoi. Ei siinä mitään.

Oh, for the sake of the fucking fuck of all the fucks, why?
Miksi elämä on aina välillä hirmuisen vaikeaa, ja sitten välillä hirmuisen helppoa? Onko sen tarkoitus vain muistuttaa ihmistä ilon arvokkuudesta, viemällä ilo pois? Miksei vain voisi olla onnellinen ja sellainen ihminen kuin haluaisi olla? Miksi kaikki ihmiset eivät voi olla onnellisia, vaan pettävät, ryöstelevät, kadehtivat, haukkuvat, pahoinpitelevät, tappavat toisiaan. Miksi ihmisen on pakko käydä sotia? Miksi Jumala antaa tämän tapahtua?

Tässä vastaus ja ohje siihen:

Today is the day that I will let it go away
That I will let it be okay
That I will throw it all away
Today is the day that I will piss it all away
And will I miss it well I may
But that’s the chance that I’m willing to take

I don’t like this any more than you
But I do what I got to do

I want to be free of everything
I‘ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day

Today is the day that I will smoke it all away
That I will toke it all away
Then I will blow it all away
Today is the day that I’ll be happier to say
That I am living day to day
And that my life’s the way I hoped it’d be

I don't buy this any more than
You so I do what I got to do

I want to be free of everything
I’ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day
Today is the day
Today is the day

Forget about tomorrow
Today is the day

I want to be free of everything
I’ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day

I want to be free of everything
I’ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day