Afganistan.

Afganistan: oikein vai väärin?



Afganistanin konflikti, joka sai alkunsa vuoden 2001 kesän jälkeen, on moraalisesti vaikea tapaus. Heti ensiksi voisimme tuomita al-Qaidan iskut NYC:in World Trade Centerin rakennuskompleksiin, mutta voimmeko oikeuttaa vastaiskua jonka laajuus on totaalinen sota?
Tätä käsiteltäessä täytyy muistaa että loppujen lopuiksi kaikki afganistanilaiset eivät välttämättä ilahtuneet uutisista, kun he tajusivat sen johtavan Yhdysvaltain invaasioon. Eikä invaasio rajoittunut vain Yhdysvaltojen merijalkaväkeen, vaan ajan kanssa mukaan pulkkaan hyppäsi koko kansainvälinen yhteisö neljänkymmenen valtion voimin. Läntisen koalition asetekninen - ja lukumääräinen ylivoima mursi kaikki tielle asettuneet perinteiset sodankäynnin esteet. Afganistan miehitettiin nopeasti ja taleban-hallinto syöstiin vallasta.
Afganistanin konflikti kuitenkin johtaa juurensa kauemmas historiaan. 27. joulukuuta 1979. Tuolloin Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin tukemaan maan sisällissotaan joutunutta hallitusta. Yhdysvallat vastasi tähän kouluttamalla al-Qaidan joukot siihen kuntoon että ne voisivat vastustaa Puna-armeijaa. 2000 -luvun revanssi on siis toinen kerta kuin ulkovallat puuttuvat Afganistanin sisäisiin asioihin suurella sotilaallisella voimalla. Mikä tekee tästä entistä enemmän moraalisesti arveluttavan tapauksen on se, että nyt tultiin poistamaan maailman kartalta oma virhe, al-Qaida, joka sekin luotiin vain vallankäytön välikappaleeksi kylmän sodan aikana. Mikä Yhdysvaltojen politiikassa on huvittavaa, on se että kun se toitottaa jokaisen kansan oikeutta päättää omista asioistaan, se jatkuvasti rajoittaa muiden valtioiden vapautta päättää omista asioistaan hyökkäämällä niiden kimppuun, vain lisäännyttäen väkivallan määrää.
Toisaalta al-Qaida tosiaan kaappasi neljä lentokonetta, kolme niistä lensi kohteisiinsa ja yhden matkustajat luultavasti nousivat kapinaan mutta eivät pystyneet pelastumaan. Kolme tuhatta ihmistä kuoli, eikä heistä kaikki olleet edes amerikkalaisia. Sen lisäksi yksi kone iskeytyi Pentagoniin, Yhdysvaltojen pyhän instituution - armeijan - päämajaan. Se oli avoin sodanjulistus Yhdysvalloille sekä sapelinkalistelua muulle läntiselle maailmalle. Voidaan sanoa että Yhdysvaltojen offensiivi oli oikeutettu sillä sota oli jo alkanut.
George W. Bush nuorempi kutsui sotaa "ristiretkeksi", joka on aika ilmeinen viittaus kristinuskoon. Tuosta pintapuolisesta viittauksesta huolimatta kyseessä on muutenkin pitkälti uskonnollinen konflikti kristillisen lännen sekä myös juutalaisen Israelin ja niitä vastustavan islamistisen lähi-idän vastakkain asettelusta. Lähi-idän "kolme suurta" ovat taistelleet ennen keskenään yhtenään, arabit juutalaisten kimpussa, juutalaiset arabien kimpussa, kristityt juutalaisten ja arabien kimpussa. Afganistan on pitkälti uskonsota, jossa vastakkain ovat paikallinen jyrkkä islamistinen kulttuuri ja juutalais-kristilliset arvot.
Sodalle Afganistanissa tosiaankin löytyy peruste, mutta on eri asia onko sota tässä tapauksessa ainoa ratkaisu. Oma mielipiteeni on, että tässä tapauksessa sota on ainoa ratkaisu, muttei siinä muodossa missä sitä on tähän asti toteutettu. Ei ole oikein, että viattomat siviilit kärsivät huonosta sotastrategiasta, joka pyrkii nujertamaan sissiliikkeen perinteisin sodankäynnin metodein. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, sen totesi Puna-armeijakin kymmenen vuoden verisen sodan jälkeen jossa kuoli 1,3 miljoonaa ihmistä ja joka jätti Afganistanin rauniokasaksi, mutta joka ei onnistunut tuhoamaan sissiliikettä. Näin käy uudelleen jos suunnitelmaa ei vaihdeta. Jos sodan lähtökohdissa ei ole moraalista ongelmaa, se ei koskaan tarkoita viattomien kärsimyksen hyväksymistä.

On se semmosta.

Joopsis elikkä aikamoinen paussi on tullu pidettyä sitte viime merkinnän ja kaikkea onkin sillä välillä ehtinyt tapahtua. Harmi vaan etten aio kertoa siitä teille :D

Nojoo, lukijakunta on postaillut ahkerasti omia tekstejään kun allekirjoittanut on vetänyt lonkkaa ja pelaillut tietysti, koska nörttikuume on iskenyt häneen vuoden tauon jälkeen. Ja täytyy kyllä nyt syntisenä myöntää, etten muista kyllä yhtään miten blogia kirjoitellaan :D mutta eiköhän se jotenkin luonnistu tässä tarinan edetessä.

Tosiaan oltiin tässä jossain vaiheessa ihan hiljattain Juhanilla jonne Maria sitten ei päässyt tulemaan. Harmi sinänsä. Nooh joka tapauksessa kun Emppu valtasi radikaalisti tv:n, lähdimme me muut yläkertaan. Ei siinä mitään, jos Emppu olisi katsonut jotain järkevää, mutta kun se katsoi Capria! Siis Capria! Pelkän nimen kuuleminen saa jo migreenin aikaan ja vatsahapot kielen päälle. Joten siis yläkerrassa todistimme Juhanin komento/tulenjohtokeskusta (hänen huonettaan) jossa kaikkien viihde-elektroniikkalaitteitten välillä vallitsi feng-shui (tai miten ne kiinalaiset sen ikinä kirjoittaakin). Itse vetäydyin nurkkaan tietokoneelle Left 4 Deadin ääreen ampumaan zombeja kunnes Little Big Planetin kutsu soi. LBP on erikoinen ja pelottava peli kun olet yksin, mutta kaverin kanssa pelin sisältämät kauhuelementit muuttuvat hauskaksi ajanvietoksi. Maiju ja Emppu feilasivat siinä jatkuvasti ja kaikki saatiin siitä hyvät naurut. Voin asteittain ymmärtää heidän tuskansa pelin käsittämättömän ohjausmekaniikan johdosta, josta kärsin itsekin myöhemmin sinä iltana roppakaupalla. Juhani tarjosi vierailleen erinomaiset valmispizzat, ilmeisesti talon tapaan.

Juhanin kissat pyörivät aina välillä komentokesk...huoneessa, mutta pääasiassa ne pysyttelivät alakerrassa. Maiju halusi jostain täysin käsittämättömästä syystä etsiä yhtä kateissa olevaa joka tietysti oli ulkona kun sitä ei talosta löytynyt.

Ja kun vierailu oli ohi, minun piti jostain syystä kieltäytyä Hekon vanhempien kyydistä ja jäin pimeään kylmään. Se oli kivaa. Kai.