Mikä siinä on?

Mikähän siinä on? Minulla ei ole mitään yksittäistä soitinta mistä tykkäisin eniten. Kitara voisi periaatteessa olla sellainen (aah sähköskidu...ooh akustista) mutta on olemassa "ei kitaraa" -päiviä. Sellaisina päivinä yleensä on mennyt jotenkin elämä huonosti, niin huonosti ettei edes perus rämpytykselle ole sijaa.

Viha-rakkaus-suhde kitaraani:

Asiahan on niin, että saatan tarttua kitaraan ja soittaa sitä tunteja peräkkäin ja näin käy monesti viikossa(every f*cking day). Siinä vapautuu kaikki se paha, mitä koulussa on niskaan karttunut. Mikähän siinä on? Tekemisen ilo, tekemisen ilo.
(<- Kuva on ilmaisutaidon harjoituksista, joten en minä noin ruma ole...vaikka lähelle se menee :D) Kappaleita joita olen viitsinyt katsoa ja opetella edes vähän on Nirvanan Smells Like Teen Spirit, Deep Purplen Smoke On the Water, Disturbedin Down With The Sickness, Stricken(säestyskulku, ei varsinaista), Land Of Confusion, Pain Redefined ja epämääräisempien yhtyeiden epämääräisemmistä biiseistä Cruel Angel Thesis sekä Red Fraction. Vain muutaman olen vienyt katkeraan loppuun asti, mutta tykkään yhdistellä biisejä itse omiin mystisiin kehyksiin :D

Mutta kun tekemisen ilo loppuu alkaa karvas alamäki. Sormet ovat paskana kun plektra onkin pudonnut kitaraan, ja sormien paskanaolo haittaa puolestaan jo ennestään kurjaa pianonsoittoani. Fubar, fubar on palannut. Ja toinen paska puoli on se, että kusen soittamisen täysin tuntemattomien ihmisten edessä. Mikä siinä on?

To be or not to be.

Skandaalimainen suosio "Jeejeejee" -sarjaa kohtaan sai minut harkitsemaan, pitäisikö niitä jatkaa(Skandaalimaisella suosiolla tarkoitetaan siis blogin kahden lukijan ohimenneitä suht. neutraaleja kommentteja). Päätin heittää vielä yhden tekstin ja katsoa mitä siitä tulee.

Jeejeejee:
(Sanan "Jeejeejee" analogia piilee sen käänteismerkityksessä kyynisissä tilanteissa)

Tänään minulla oli 3h 15min mittainen hyppytunti, joka kului normipaskaa, läpsyä ja huojuvaa tornia pelatessa, ATK- luokassa ja kuvisluokassa, sekä ruokailussa. Terhoa vastaan pelatut normipaskat sekä häntä ja Jonia vastaan pelatut läpsyerät haukkasivat petomaiset 1, 20 tuntia koko ajasta, eli lähes puolet. Päivä oli alkanut englannin kaksoistunnilla, jonka artikkelioppi otti päähän. Artikkelit ovat niitä asioita joita en osaa englannissa, se vähä mikä tulee, tulee tuntumalla.

Miska, Juhani ja minä pelasimme Terhon, Empun ja Maijun lähdettyä läpsyä, jossa minä hävisin jatkuvasti ja jossa Juhani voitti jatkuvasti (vaikka minulla oli muistikuva yhdestä Miskan voitosta, mistä en voi mennä takuuseen). Puheet korttipakan sekoittamistavasta villiintyivät, ja arvelimme että Juhanin pitäisi ampua korttipakka toisesta kädestään toiseen selän takana ja hienolla kierteellä. Leimasimme idean hetken syvällisen pohdinnan jälkeen liian "laimeaksi" käyttää, ja liian "moneen kertaan suoritetuksi", joten pysyimme tässä normaalissa sekoittamistavassa.
Pelisessio Miskan, Juhanin ja minun välillä oli kyyninen. Se koostui pääosin miedosta v*ttuilusta, määrittelemättömästä ilmapiiristä ja pelaajien tyynestä suhtautumisesta siihen. Osa pelistä tuntui lähinnä siltä, että porukka tajusi että nyt jokin elämässä oli mennyt pieleen, mutta kukaan ei täysin tiedostanut että mikä/mitkä asiat. Tai sitten minun angstini siellä vain pyrki pääni sisään talvipakkasten vuoksi. Ehkä Juhanin voittoputki(joka ilmeisesti on jatkunut jo "vuosia"), tai Maijun, Hekon ja Empun loistamisesta poissaolollaan. Kuka tietää.
Epäilykset alkoivat kiertää Juhanin voittoputken ja hänen jatkuvan pakansekoittamisen yhteyksistä, mutta siitä ei välitetty vaikka se johti lopulta siihen että siirryimme pelaamaan Huojuvaa Tornia, peliä joka varmasti on paholaisen tekele.
Peli koostuu 48. puupalikasta, jotka kasataan kolmen palikan riveihin ja kasataan lomittain päällekäin torniksi. Ideana on vetää riveistä aina palikka ja siirtää se tornin huipulle kaatamatta tornia ja kasvattaa näin sen korkeutta. Pelimme saavutti aina tietyn pisteen, jonka jälkeen joku meistä kolmesta aina kusi homman. Vuoroin Juhani, vuoroin minä, vuoroin Miska. Kasasimmepa sen kerran väärinkin ja kyyninen tilanne pisti nauramaan - siitäkin huolimatta Juhanin pelastusoperaatio käänsi tilanteen voitoksemme Tornista. Pelin ikä lyheni huomattavasti Maijun liityttyä leikkiin, tai ainakin pelin iän vähentymisellä ja Maijun ilmaantuumisella näkyy olevan vänkä yhteys...
Maiju myös heitti lainauksen eräästä toisesta blogista, joka hämmensi meitä kaikkia (ja sinua juuri nyt) ja Juhanin se lumosi. Alunperin tämä omituinen tekstinpätkä oli Viivistä ja Wagnerista:"Kevät saa, lallallaa, gimmat riisuu vaatteitaan. Virtaa mahla, kukkii puu. Kundit panee, uh-uh-uu."
Nimenomaan Juhania tämä jäi häiritsemään, se mitä ne kundit "panee". Kiinnitti huomiota olennaiseen, kai.

Huojuvan Tornin hurman romahdettua lopulta yhtä mahtavasti kuin Torni itse useita yrityksiä aiemmin, lähdin aloittamaan päivän laskuosuuden, ruotsintunnit. Mutta niistä ei puhuta, ei ainakaan nyt.

Jeejeejee [part. 3½]

*Tämä teksti on kirjoitettu koulussa. Sen vuoksi, se ei ehkä ole kirjoitettu täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja voi sisältää harkitsemattomia toteamuksia*

Jeejeejee. Miten voisi paremmin käydä kuin päätyä kirjoittamaan blogia koulussa. Itse asiassa asia on niin että nythän ottaa päähän niin penteleesti. En kyllä osaa sanoa miksi.
*kirjoittaja on juuri hypyllä kun kirjoittaa tätä*
Tämä puoliyrittäjyys ottaa koville. Ihmiset yrittävät yrittää yrittämistä, huomasin sen olevan hyvin surullista ja ajavan ihmiset kertomaan erikoisia tarinoita itsestään, kuten Tommin lausunto paskakengistään.

Takauma:
*muokattu jälkeenpäin*


Tänään oli hauska päivä miinus ruotsin tunnit. Eräällä välitunnilla lyöttäydyin jälleen Hekon, Juhanin ja Miskan seuraan (johon sittemmin liittyi Emppu ja lopulta Maiju), samalla kun Aino meni työstämään englannin kielen ainettaan Students...something...not....something...work , ja kummastelin miksi hän teki sitä siinä kuvisluokassa mutta en osannut käyttää järkeäni ajatellakseni että kenties hän tulosti sitä siinä koska ei kotonaan voinut (uujee mikä päätelmä). Huomio oli kuitenkin tiukasti siinä pöydässä missä istuin sillä puheenaiheet olivat aikamoisia.
Heko nimittäin tiesi kertoa tänään eräästä enemmän tai vähemmän kuvottavasta juridisesta "porsaanreiästä" (juuri siitä) Suomen laissa. En voi kuvastaa adjektiivin "porsaanreikä" merkitystä tarpeeksi. Ennen tätä - ja saapumistani luokkaan - Heko ja Juhani olivat suunnitelleet Turostimen, teroittimen ja tulostimen risteytyksen jolla he aikoivat elää herroiksi. Ensimmäiset tuotekehittelyssä syntyneet piirrustukset kuitenkin kohtasivat suurta kritiikkiä, koska paperilla oli erittäin väkivaltainen laite ja nyt huolenaihe onkin, onko järjestelmää vastustava Heko aseteollisuuden leivissä? Jos näin on, meidän tulee iloita sillä maailman sodat ovat pian ohi huonojen välineiden vuoksi.

Ryhdyimme pelaamaan läpsyä, jonka aikana aivoihini iski häiriö ja lohkaisin tavallistakin huonompia vitsejä, josta kärsi kaikkien elämänlaatu. Myös sinun. Miska tiputtautui paineiden vuoksi eläkkeelle pelistä pian ja - kyllä - Juhani putosi seuraavana. Sen jälkeen alkoi paikalle saapuneen Maijun, minun ja Hekon välinen osuus pelistä, joten on selvää että minä putosin pelistä. Maiju voitti pelin huijaamalla(juuri niin Maiju, äläkä inise). Heko hävisi pelin huijaamalla (juuri niin Heko, inise rauhassa).

Ruokana oli kalaa, ja luonnollisesti koulun perunaa. Eilisen päivän Yhdiste-666 herautti vedet kielille kun katsoi ja vertasi sitä sen hetken ruokalautaseen. Mutta ruoka oli hyvää joka tapauksessa.

Vähän myöhemmin enkunope piti meitä herran kurissa ja nuhteessa, kun kieliasua käytiin läpi. En tehnyt koko tunnilla mitään koska olen paska englannissa enkä ymmärtänyt mitään. Aino sen sijaan kirjoitti ihan tulessa kaiken ylös, ja vielä se väittää ettei muka osaa enkkua.

Jeejeejee [part 3]

Jännää. Olen jumittunut Cruel Angel Thesis - kappaleesseen, ja erilaisiin tapoihin soittaa se. Olen jo vannonut soittavani sen kitaralla, mutta pianoversio lumosi minut täysin. Kummassakin on vain se, että ne ovat vaikeita soittaa ja kuten kaikki tietävät, olen täysi paska tämmösessä, sama kuviksessa. Mutta aiheessa pysyäkseni minun täytyy sanoa että harjoituksella on tosiaan tapana tehdä harjoittelijasta lopulta mestari, joten toivossa on hyvä elää (sanoi punkki ja toivo oli iso mies).

Tultuani kotiin ja kirjoitettuani Jeejeejee [part 2] rupesin miettimään taas elämääni, joka näytti olevan kunnossa, mutta kuitenkin se haisi pahalle. Elämä itse oli ihan ok, mutta sen eläjä oli löyhkän lähde. Siispä ylläri, ylläri, pistin Cruel Angel Thesis (Instrumental) soimaan ja rupesin korjaamaan elämääni - mikä onnistuikin loppupeleissä.

Ohessa toteamuksia ja itsetuntoni parantumisen hedelmiä:

-Odottelemme yhä Ainon blogitekstiä. Tuleeko sitä? Elämme jännittäviä aikoja, mutta tämä rikkoo jo rajoja.

-Vähänkö mä oon paska soittamaan!

-Mitä se Maijukin koko ajan postailee niitä tekstejä? Sai mutkin postaamaan pentele!

-Vähänkö mä oon paska piirtämään!

- Voi paska Juhani jos voitat siinä läpsyssä seuraavan kerran...ja jos Miska menee häviämään sille niin voi perkele!

Vähänkö mä oon paska!

- Voi kiesus

koska en todellakaan ole näin taitava - TAVOITE :


Huomenna jatkamme! Son moro!

Jeejeejee [part 2]

Ennemmin tai myöhemmin tästä tulee varmaa Juhani, Heko, Miska, Miika & Lefti blogi (okeiokei, ängen sinne vielä Maijun, Marian, Tommin, Ainon ja Empun) koska heidän ympärille tämä rakentuu. Ainakin näissä vähäpätöisissä vuodatuksissani.

TV-sarja 24:n rakennetta mukaillen:
*Following events take place at 9.30 am, and 11.20 am.*
**Kyllä, sen verran hyppytunti kestää!**

Tänään Juhani tyytyi omakuvan sijaan Miskan muotokuvaan, Miskan ollessa autuaan tietämätön koko kamalasta salajuonesta. Heko oli hävinnyt jonnekin (häränperseeseen) 20 minuutiksi ja siinä me olimme hypyllä kaksi tuntia - odottamassa Hekoa ja hänen korttejaan. Juhani työsti hiljaa ja kylmän laskelmoivasti Miskan muotokuvaa...minultakin vei kovasti aikaa tajuta se. Vilkuilu Miskaan päin kuitenkin antoi Juhanin ilmi, sillä niin sairas ei Juhanikaan ole.

Miskan rooli kuvassa kävi läpi monenlaisia muutoksia ja koki paljon hienosäätöä/hienoista säätämistä, tässä sittemmin Miska -The Most Wanted nimisen teoksen (ristin sen juuri) evoluutio(joka paisuu koko päivän tapahtumiksi):


Luku 1: In The Beginning:

Se kaikki alkoi siitä että Juhani piirsi, mutta se on tylsää kerrottavaa. Hypätään keskikohtaan.

Luku 2: In The Middle (Of Nowhere):

Kun Juhanin teoksen todellinen luonne paljastui, Juhani oli jo tekemässä Miskalle vaalimainosta. Miska ei edes tiennyt olevansa ehdolla presidentiksi, mutta Juhani oli jo innokkaana suunnitellut Miskalle Neitsyt Maria -asennon, jossa kandidaatti-Miska pitelee "Kansa"-vauvaa sylissään.
"Äänestä Miskaa - Miska rakastaa kansaa" oli Juhanin iskulause, mutta tämä jäi toteuttamatta. Hyvä niin.
Seuraavaksi Miska muuttui Stalinin lapseksi suoraan alenevassa polvessa, vaikka tiettävästi Kansojen Isä ei koskaan lapsia hankkinut. Tämä pikkuseikka ylenkatsottiin, kun kehittelimme seuraavan iskulauseen "Kaikissa meissä asuu pieni Toveri". Tämäkin jätettiin toteuttamatta.
Kuten varmaan arvasitte, Miska ylennettiin seuraavaksi luonnollisesti Jumalaksi. Jeesus-Miska-Messias akselilla oli kuitenkin vakavia uskottavuuspulmia, mutta todellinen syy oli siinä ettei kukaan meistä uskaltanut vastata seurauksista, jos vaikkapa uskonto-kultti hyökkää kimppuumme teoksen vuoksi. Kolmas aihe/teema oli jätetty.


Luku 3: The Miska - Worth 10 000$:

Kaikkein järkyttävin ja nerokkain ehdotus tuli Miskalta itseltään: "Kirjoita siihen Wanted-Etsintäkuulutus". Juhani kuunteli hetken, lumoutui, ja laittoi "lyijyllä ranttaliksi", kuten Maiju olisi asian ilmaissut. Teosta katseltiin haltioituneena, sen nerokkuus löi kasvoille - Miskalle piirretyt ylileveät hartiat löivät "vitulla päähän". Kröhöm, jatkakaamme.

Luku 4: Demon Arrives:

Heko saapui. Hän suostui pelaamaan läpsyä, ja jakoi kortit (paremmin kuin Tommi, Tommi mene kotiisi itkemään). Pelasimme läpsyä, pöytä paukkui, ja huomautuksia Juhanin piirtämästä Miskasta - ja tämän esikuvastaan ja kaikesta inhimillisestä poikkeavasta, harteikkaasta olemuksesta - lenteli sikin sokin. Taas Juhani korjasi potin, mutta minä onnistuin jättäytymään toiseksi viimeiseksi. Heko kaiketi hävisi kummatkin pelikerrat, mistä johtuen hän oli katkera. Miskan piirrosta, Tex Willeriä jonka käsi oli 1/6 päästä, ei mainittu. Siitä ei puhuta. Koskaan.

Luku 5: Radioactive Compound 666 (also known as school food):

Hekolla oli traumoja ruokajonoista. Hän halusi syömään ennenkuin niitä kertyisi, ja ennenkaikkea hän pelkäsi löytävänsä itsensä "jonkun pahalta haisevan naamakalan vierestä"(niinhän siinä kävi, sillä istuin hänen viereensä). Kiirehdimme ruokailuun Juhanin pidäteltyä Hekoa The Miskan viimeistelyssä, ja päästyämme syömään (ja Miikan nähtyä ruoan, sanottua "hyi saatana" ja lähdettyä) kaikki me söimme hiljaa ruokaa. Erään bändin(Oranssi Paska) nimi olisi omiaan kuvaamaan miltä se näytti. Mutta se maistui erinomaiselta, ja kävimme läpi mahdollisia skenaarioita siitä, miten tämä ruokalaji, Yhdiste 666, oli syntynyt.
Yleisesti hyväksytty selitysmalli oli se, että kemianluokan labratöiden (ja niitä tehneiden oppilaitten) jäännöksistä oli kasattu hätäisesti ruokaa täyttämään eillisen päivän hittituotteesta (lihapullista) syntynyt ruokavaje. Palasimme kuvisluokkaan pitämään asemia.

Luku 6: Incapable to Understand(Heko Sekos):

Heko sekosi. Otsikkokin sen jo ilmaisee. Hän pidättäytyi antamasta kortteja, mistä tietysti seurasi se että kun Maiju saapui, kaksikko rupesi juoksemaan hippaa ympäriämpäri kuviksenluokkaa. Sitä kesti kaiketi kahdeksan minuuttia, jonka aikana myös Maria osallistui taisteluun korteista. Olihan kyseessä paha kriisi, Heko oli vienyt kaikki valtiot, niiden jätkät, akat ja kuninkaat mukanaan (ihme ettei USA puuttunut tähän). Hän kuitenkin rauhoittui kun huomasi meidän ryöstäneen Tommin kortit ja että pelasimme niillä - lopulta Hekokin tuli meidän muiden seuraksi häviämään Juhanille.

Tommi, Miika, Henri ja Terho pelasivat Huojuvaa Tornia, peliä jota Te Ette halua pelata.


Epilogue: This is the reason for my english titles(Aino, why couldn't you just let it be :D ?)

Jälleen oli enkuntunti, ja kun opettajistamme armain jätti luokan, jätti hän myös jälkeensä kivasti tehtäviä. Onhan se kivaa, kun on joku niin paljon puheenvuoroa suova ihminen kuin Aino parina, tietää että pääsee puhumaan (ja paskat:D). Jokin vika siinä oli kai, kun koko tunti melkein puhuttiin englantia vaikkei opettajaa ollut paikalla, jolle taitojaan olisi pitänyt todistella(ainiin, enhä mää paljoa edes puhunu). Aino, olet kovin puhelias, aren't ya? I'm not saying that it would be bad, it is just so damned always a while. Turhaa siitä kait on väitellä, sillä turpani pysyi suhteellisen hyvin ummessa tuona tuntina, ja se näkyy englannin kielen purkautumisena otsikoissa.

Kaiken kaikkiaan, nyt on tyhjä pää. Miksi minä puhun tästä? Ja luetko sinä tätä vielä? Jos luet, sinulla ei ole elämää (painu vinkkiin ostamaan sellainen - kyljessä lukee "Euroshopper Energy Drink").

Jeejeejee

Taas jouduin oudon ihmisen maineeseen ku rupesin poppia kuuntelemaan hevin sijaan, tällä kertaa japaninkielistä. Mutta se on loistava tapa hoitaa masennusta.
Mutta se on syvältä.

Taas olen vähän idlaillu tuolla kuvisluokassa hyppytunneilla, ja yrittäny änkeä Maijun porukkaan paremman tekemisen puuttuessa (älkää toki ottako henkilökohtaisesti Maiju&kumppanit). Heidän läpsy-turnaukset ovat jokseenkin legendaarisia, ja jos ei turnaukset niin se käsittämätön sanallinen hevonpaska jota siinä osapuolet vaihtavat keskenään. Mutta se on äärimmäisen, äärimmäisen hyvää hevonpaskaa. Taidetta. Mii laiks.
On eri asia, onko tämän porukan taideteokset, ns. taideteokset siis, taidetta ollenkaan. Irstas ei liene aina kuvaamaan erään nimeltämainitsemattoman(Siis Jühäni tottakai) henkilön kynänjälkeä, mutta helevetin hyvin se aina välillä piirtää (allekirjoittanutta paremmin piirtää joka iikka siinä poppoossa). Mutta mitä helvettiä niissä tageissa lukee? Indiana Jones paikalle niitä tulkitsemaan. Eräänä päivänä Heko saapui pöytään Pirkka-suklaa kädessään. Juhani sitä kovasti mankui ja saikin lopulta mistä tietysti tullaan siihen että se ei ollut välttämättä maailman parasta laatua. Se oli kovaa kuin elämä - siltä se ainakin kuulosti, kun "nirsk" ja "narsk" olivat hiljaisessa luokassa vallitsevat äänet heidän syödessä. Nauru oli aika herkässä, mutta sille oli toki syykin.
Tottakai Hekon hairahdus Pirkka-suklaaseen aiheutti tuskaa ja naurua, mutta myös masokistista nautintoa eräille..kröhöm. Uskon ja luotan että Maiju tietää mistä jää paitsi...

Tänään Juhani piirteli omakuvaa. Omakuva kertoi todellakin enemmän kuin tuhat sanaa...tuskinpa kukaan on täysin siitä kuvasta toipunut. Hekokin piirsi omakuvan...se ei ollut yhtä järkyttävä sillä se näytti esikuvaltaan. Mishká senzijaan heitti Osama-Bin-Ladenia 3. panssaroidun prikaatin johtoon omalaatuisessa teoksessaan, jossa vesiskootteri-moottorikelkka-panssarivaunu-hilavitkuttimessa istuva Osama nousi maihin Huitsin Nevadassa, jossa oli nähtävissä Huitsin Nevadan "vanha historiallinen majakka" kuten hän asian ilmaisi. Luovia ihmisiä.


Vanhaan porukkaan palattuani valepaska alkoi täysillä. Jeejeejee! Tottakai minä hävisin koko pelin. Se tottakai täytti jo fubarin tunnusmerkit, mutta olen jo tottunut siihen että päiväni ovat fubaria. Mutta hei ihmiset, en minä tässä enenpää horise. Menkää ja tehkää asiat toisin kuin minä. :D

Leon vanhan blogin kootut:

Ihan ensimmäiseksi...kuten otsikko asian ilmaisee, kyseessä on vanhojen - jo poistettujen - blogitekstien uudelleen julkaisu. Nimenomaan, älkää minulta kysykö miten poistetun blogin blogitekstit ovat minulla edelleen, mutta koska en keksi kirjoitettavaa, laiskana ihmisenä tyydyn julkaisemaan nämä edellisvuoden tekstit:

*****

"Tämä todella ärsyttää. Unversaali mysterio on palannut: kosmiset voimat sitovat tahallaan kiusakseni iPodini johdot solmuihin, joita on mahdotonta avata vaivihkaa tai huomaamatta, ja avaaminen saa avaajan näyttämään jokseenkin avuttomalta ja hullunkuriselta. Sen ajan minkä käyttää sen kirotun solmun avaamiseen, vastaa yhtä musiikki kappaletta. Että sillä lailla.

Toinen ärsyttävä ilmiö, joka lienee tuttu monille;
Tunnilla pieni porukka nurkassa höpöttää (kaikki tietävät nämä porukat). Ne tekevät sitä paljon ja pitkään. Sitten sitä kuiskaa jotain pientä vierustoverilleen ensimmäistä kertaa varttituntiin ja opettajan koko raivo kohdistuu sinuun. Sinuun joka avasit suusi kerran, eikä siihen hölöttävään porukkaan nurkassa. Juuri niin.

Viimeinen tikki on se, että opettajat eivät aina tunnu ymmärtävän inhimillisiä tekijöitä myöhästymisille(en missään nimessä yleistä, mutta olen törmännyt tähän usein). Voi olla, että heidän maailmassaan bussit eivät ikinä myöhästy. Mene ja tiedä."

******

Tässä kävelin pois lukiosta, ajatellen kauhun ja pelonsekaisin tuntein seuraavaa jaksoa. Pakkoruåtsi alkaisi. Oi miksi? Miksi Suomen kansalaisten on opeteltava ruotsia? Ei siinä mitään -opetelkoon ne jotka haluavat- mutta miksi nekin, jotka eivät halua? Tätä perustellaan usein sillä että "kyllä se ruotsi on hyödyllinen" ja "sillä pääsee pitkälle". Minäpä sanon; englannilla ja ranskalla pääsee sata kertaa pidemmälle. Mutta mitä tavallinen kansalainen voi tällaiselle pakkopulla-opetukselle? Ei yhtään mitään...


******

"Olin tänään bussissa, jälleen taittamassa matkaa lukiosta. Mietin, miten aikoisin järjestää kotityöt, tehtävät ja sen sellaiset. En ilmeisesti mitenkään, sillä tässä minä kirjoittelen tekstiä(saa olla aika yksinäinen ja hullu että tällaiseen roskaan rupeaa). Toisaalta uskonnon tehtäväpaketti ei houkuttele, eikä myöskään ajatus seuraavan jakson ruåtsin pakkopullasta. Hmm. Harkitsen elämän hankkimista, mutta hinta tahtoo olla liian kova."

******

"Yllätyin hieman tänään(11.9.08) kun huomasin kahvilla olevan ramaiseva vaikutus. Minua ei ikinä ole väsyttänyt niin -paitsi tietysti silloin kun join viisi espressoa ja nukahdin hieman myöhemmin. Mistäköhän moinen johtuu? Tiedä häntä.

Samana päivänä pidettiin maailmanhistorian ramasevin uskonnontunti (tosin on vaikea sanoa, millä tunnilla nukahtaminen on ollut kaikkein lähimpänä, mutta tällä tunnilla se ei ainakaan ollut kaukana). Meidän piti kirjoittaa esseetä nääs. Uskonnosta nääs. Ja yksinkertaistettuna puhumme tylsän oppitunnin reseptistä. Ikävä kyllä, se resepti näytti toimivan...ja se kesti kaksi oppituntia."

******

Joojoo. Enenpää ei kehtaa laittaa :D

Pientä vuodatusta

Tein lomallani kaikenlaista, jos tauon jälkeen tietokonepelien pelaaminen jätetään pois:
-hengailin kavereittini kanssa
-hiihdin
-kävin Turussa ja viivyin kaksi yötä
-katsoin elokuvia
-kuntoilin
+ asioita, joita en ole pitkään aikaan tehnyt. Sai vain olla, eikä tarvinnut paahtaa duunia.

Nyt arki tekee kuitenkin tuloaan. Loma on ohi, ja koulu painaa taas päälle. Koulu, se asia. Se velvollisuus ja etuoikeus. Mollasittepa kuinka paljon koulua tahansa, niin se on silti etuoikeus. Tosin sellaiselle nauraa nyt kun 5. jakso alkoi, ja pitäisi ajatella koulua plussana :D. Mutta ei, kyllä se on niin. Joskus kauan sitten aurinko paistoi "minun risukasaani". Mutta hiihtoloman jälkeen, se paistoi taas. Sillä tajusin kuitenkin, miten hyvin asiani ovat.