To be or not to be.

Skandaalimainen suosio "Jeejeejee" -sarjaa kohtaan sai minut harkitsemaan, pitäisikö niitä jatkaa(Skandaalimaisella suosiolla tarkoitetaan siis blogin kahden lukijan ohimenneitä suht. neutraaleja kommentteja). Päätin heittää vielä yhden tekstin ja katsoa mitä siitä tulee.

Jeejeejee:
(Sanan "Jeejeejee" analogia piilee sen käänteismerkityksessä kyynisissä tilanteissa)

Tänään minulla oli 3h 15min mittainen hyppytunti, joka kului normipaskaa, läpsyä ja huojuvaa tornia pelatessa, ATK- luokassa ja kuvisluokassa, sekä ruokailussa. Terhoa vastaan pelatut normipaskat sekä häntä ja Jonia vastaan pelatut läpsyerät haukkasivat petomaiset 1, 20 tuntia koko ajasta, eli lähes puolet. Päivä oli alkanut englannin kaksoistunnilla, jonka artikkelioppi otti päähän. Artikkelit ovat niitä asioita joita en osaa englannissa, se vähä mikä tulee, tulee tuntumalla.

Miska, Juhani ja minä pelasimme Terhon, Empun ja Maijun lähdettyä läpsyä, jossa minä hävisin jatkuvasti ja jossa Juhani voitti jatkuvasti (vaikka minulla oli muistikuva yhdestä Miskan voitosta, mistä en voi mennä takuuseen). Puheet korttipakan sekoittamistavasta villiintyivät, ja arvelimme että Juhanin pitäisi ampua korttipakka toisesta kädestään toiseen selän takana ja hienolla kierteellä. Leimasimme idean hetken syvällisen pohdinnan jälkeen liian "laimeaksi" käyttää, ja liian "moneen kertaan suoritetuksi", joten pysyimme tässä normaalissa sekoittamistavassa.
Pelisessio Miskan, Juhanin ja minun välillä oli kyyninen. Se koostui pääosin miedosta v*ttuilusta, määrittelemättömästä ilmapiiristä ja pelaajien tyynestä suhtautumisesta siihen. Osa pelistä tuntui lähinnä siltä, että porukka tajusi että nyt jokin elämässä oli mennyt pieleen, mutta kukaan ei täysin tiedostanut että mikä/mitkä asiat. Tai sitten minun angstini siellä vain pyrki pääni sisään talvipakkasten vuoksi. Ehkä Juhanin voittoputki(joka ilmeisesti on jatkunut jo "vuosia"), tai Maijun, Hekon ja Empun loistamisesta poissaolollaan. Kuka tietää.
Epäilykset alkoivat kiertää Juhanin voittoputken ja hänen jatkuvan pakansekoittamisen yhteyksistä, mutta siitä ei välitetty vaikka se johti lopulta siihen että siirryimme pelaamaan Huojuvaa Tornia, peliä joka varmasti on paholaisen tekele.
Peli koostuu 48. puupalikasta, jotka kasataan kolmen palikan riveihin ja kasataan lomittain päällekäin torniksi. Ideana on vetää riveistä aina palikka ja siirtää se tornin huipulle kaatamatta tornia ja kasvattaa näin sen korkeutta. Pelimme saavutti aina tietyn pisteen, jonka jälkeen joku meistä kolmesta aina kusi homman. Vuoroin Juhani, vuoroin minä, vuoroin Miska. Kasasimmepa sen kerran väärinkin ja kyyninen tilanne pisti nauramaan - siitäkin huolimatta Juhanin pelastusoperaatio käänsi tilanteen voitoksemme Tornista. Pelin ikä lyheni huomattavasti Maijun liityttyä leikkiin, tai ainakin pelin iän vähentymisellä ja Maijun ilmaantuumisella näkyy olevan vänkä yhteys...
Maiju myös heitti lainauksen eräästä toisesta blogista, joka hämmensi meitä kaikkia (ja sinua juuri nyt) ja Juhanin se lumosi. Alunperin tämä omituinen tekstinpätkä oli Viivistä ja Wagnerista:"Kevät saa, lallallaa, gimmat riisuu vaatteitaan. Virtaa mahla, kukkii puu. Kundit panee, uh-uh-uu."
Nimenomaan Juhania tämä jäi häiritsemään, se mitä ne kundit "panee". Kiinnitti huomiota olennaiseen, kai.

Huojuvan Tornin hurman romahdettua lopulta yhtä mahtavasti kuin Torni itse useita yrityksiä aiemmin, lähdin aloittamaan päivän laskuosuuden, ruotsintunnit. Mutta niistä ei puhuta, ei ainakaan nyt.