maanantai 23. helmikuuta 2009

Kommentointiväittely aiheesta "Naisen Logiika"

"Pitää valittaa, että ihmiset tuntee myötätuntoa ja asennoituu kiltisti blogiin eikä kriittisesti. Et ymmärrä ku se oli kato naisen logiikkaa!"
- Maiju

"Naisen logiikkaa....en pääse siitä koskaan perille mutta yritys on kova. voisitte vaikkapa kertoa naisen logiikasta blogeissanne :D. kukaan ei tunnu tietävän mitä se meinaa, mutta silti tietää kun se osuu kohdalle. ;)"
- Leo

"Ei naisten logiikkaa voi selittää. Tai sitten se menee jo liian vaikeaksi. Totta, sen tietää kuitenkin aina kun se osuu kohdalle. Mutta voisi sanoa että naisenlogiikka on sellaista mitä miehet ei koskaan ole ymmärtänyt eikä varmaan tulekkaan ymmärtämään.
Mutta toisaalta...vois sanoa että naistenlogiikka ( ainakin usein) on vaan sitä kun mies ei tajua naisten kummallisia aivoituksia- ja se taas on helppo kuitata sanomalla ''naistenlogiikkaa'' ja molemmat osapuolet tietävät että asiasta ei enää keskustella."
- Ainon lausunto Naisten Logiikasta

Näinkö meinaat? Mun mielestä naisen logiikka on jostain toiselta planeetalta aina välillä. Ei aina, mut välillä :D
- Leo


Leon tulkinta:

Miehen logiikka on yksinkertaista ja helppoa, naisen logiikka turhan monimutkaista. Mutta olen ymmärtänyt että kaikilla naisilla ja kaikilla japanilaisilla on yksi samanlaisuus: he kykenevät ratkaisemaan Sudokuja. Siihen ei mies kykene, ja jos kykenee, on jokin hullusti.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Hmm...

Aikamoinen juttu tämä elämä. Ihmiset ovat miettineet elämän tarkoitusta aina. Kaikellahan siis on tarkoitus, mutta en ole täysin varma josko elämällä itsellään olisi tarkoitusta. Tai no, ainahan sillä on, ja jokainen ihminen määrittää oman elämänsä tarkoituksen omien tekojensa ja suunnitelmiensa kautta. Mutta usein halutaan myös ennustaa oman elämänsä tarkoitus. Pelkäänpä sen olevan täysin mahdotonta. Jokaisen ihmisen tarkoitus on myös suhteellinen käsite. Mitä se toinen ihminen tarkoittaa jollekulle toiselle ja kolmannelle? Eri asioita ja eri merkityksiä. Joten elämä on riippuva käsite, joka riippuu siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan.
Ja jokainen on oman elämänsä herra tai rouva ja toisaalta ei. Sillä jos tekee jotain pahaa toiselle henkilölle tai riistää tämän hengen, tekijällä on ollut valta elämästään mutta uhrilla ei.
Myöskään vastasyntynyt ei voi heti väittää olevansa oman elämänsä herra kolmesta syystä: a) hän on juuri nyt riippuvainen vanhemmistaan, b) hän ei luultavasti osaisi c) hänelle tulisi lieviä uskottavuus pulmia lauseen "olen elämäni herra" kanssa, varsinkin jos hän sattuisi olemaan neiti.

Jos lähdemme katsomaan, mitä Elämä pelkän ihmisen elämän sijaan voisi tarkoittaa, lopulta asiat puhki ajateltuna loogisin vastaus löytyy Raamatusta. En keksi muutakaan.

Tai no, ehkä on yksi teoria: elämä on syklinen ilmiö, joka jaksottain huipentuu koeviikkoon. Tämä masentaa, sillä en soisi sen olevan elämän tarkoitus.

Sukset ristissä

Hiihdin tänään 5 km jäällä. Tai sellaisessa tiedossa minua oli pidetty, kunnes havaitsin lenkin olevan noin 7 km pitkä. Hiihtäminen on kivaa, paitsi silloin kun sukset menevät ristiin alamäessä. Onnistuin tanssimaan ehkäpä koko maailman omaperäisintä tanssia sukset ristissä samalla kun yritin epätoivoisella raivolla pitää tasapainoni. Se oli ainut kerta kun sukseni menivät ristiin, mutta suhteellisen kurkona esityksenä se vastasi montaa kaatumista. Tein sen vieläpä metsän keskellä, joten oravat varmasti nauroivat minulle.

Lenkin loppupuoli oli aika ikävä sillä latuja ei ollut kunnollisia, ja surkeasti tasoitetulla jäällä ei voinut luisteluhiihtää. Se otti voimille ja kotiintultuani olin melko kuollut, edessä oli fysiikan, matikan ja ranskan luku mutta päätin ottaa suihkun ensin. Uujee, kuuma suihku hiihtolenkin päälle. Jeeees...

*****

Noniin, kaksi tuntia on kulunut ja tässä minä blogaan. Jee. Tänään oli terveystiedon koe, jossa minulle jäi hieman mystiseksi "terveystottumusten polaarisaatio". Ramppasin kuviksen luokassa kolme kertaa, samalla kun Maiju venasi kavereitaan jonkun tunnin ja risat samassa paikassa suhteellisen apaattisen oloisena, totesin että nyt ei lyijy irtoa sen kummemmin kun inspiraatiokaan ja lähdin kotiin Ainon valittaessa jotain Comenius-projektistaan. Kaipa se pelkää hollantilaisia ja surkeaa aikataulua. Mene ja tiedä.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Kontrasteja

Oli upea, kaunis talvipäivä, mutta fubar-koodiston mukaan silloin täytyi olla kylmä. Fubar alkaa kuitenkin nyt hieman painua maanrakoon ja kuuntelen jostain syystä rap-rockia juuri nyt(miksi?).
No, oli miten oli, minun täytyy keksiä adjektiivi fubarin vastakohdalle. Se lienee tilapäisesti über.

Mutta fubareistä ja übereistä mennään nyt siihen että elämä on kovaa mutta kaunista. Ei väliä sillä onko mies vai nainen, elämä satuttaa. Mutta elämä myös on kaunis, kuten vaikkapa kesä. Mikään ei ole niin kaunista kuin mökin terassilta katseltu lämmin, poutainen suomalainen kesäpäivä. Tai no, ehkä Cattolica Italiassa (tai koko Italia) tai Etelä-Ranskan Province. Ääh, ei ne suomen kesää voita. Mutta voi kiesus kun elämä päättää satuttaa. Ei väliä onko lapsi, nainen vai mies. Kun se satuttaa se satuttaa ja kovaa.

Miksi kisailla siitä kummalla on vaikeampaa, miehel vai naisella kun kummallakin on vaikeaa omilla tavoillaan ja he näkevät maailman kuitenkin niin eri tavoin ja kokevat eri asiat eri tavoin vaikeiksi? Onko säälipisteet niin vähissä nykyään? (P.S Aino ja Maiju: TE VOITITTE! Valkoinen lippu liehuu ja fysiikasta ei pidä miehet eikä naisetkaan, kuten ei pakkoruåtsista)

Tänään paistoi aurinko! Oli kaunista, ja se toi mieleeni lupauksen kesän tulosta. Toisaalta kokeisiinluku muistutti minua kuolemasta :D mutta mitä olisi ikuinen kesä? Arvoton. Jos kauneudella ei ole vastaparia, kauneutta ei ole. Eli minunkin pitää arvostaa Fubaria, jotta elämän hyvät puolet pysyvät arvossaan.

Elämästä pitää osata nauttia. Kun se satuttaa se aina lupailee jotain hyvää jatkossa...tai aina vain pahempaa :( mutta silti. Jos elämästä ei osaa nauttia, on ongelma.

Fubar...

Tulin siihen tulokseen että koko loppupäiväkin oli melko fubaria. Mikään ei oikein mennyt kohdilleen ja kaikelta puuttui suunta. Ulkona oli liian kylmä hiihtämiselle, eikä muutakaan voinut tehdä paitsi tietysti lukea kokeisiin. Uujea. No pluspuolelle laitettakoon se että ruoka oli hyvää :D
Mutta päivä ei olisi ollut fubaria jollei kaikki muu olisi miinuspuolelle. Fubar elää.


Nyt täytyy vähän kattoa jos loppuillan saisi järkevästi käytettyä. Vaikka Jerichoa katsoessa. Tai Black Lagoonia.


PS. Aino ja Maiju, pliis älkää syökö miestä elävältä, se on julmaa. Pistäkää edes uuniin :'(

Fubar

Huaaah. Olen väsynyt. Katsoin kuka tietää kuinka monennen kerran elokuvan Saving Pvt. Ryan ja siinä esiintyvä mystinen fubar- sana (josta kukaan komppanian jäsen ei tiedä mitä se meinaa, mutta vihjataan sen olevan saksaa) kuvaa parhaiten tätä päivää. Ei siis se elokuva vaan se sana. Fubar. Aina kun elokuvassa tapahtui jotain ilkeää, murphyn lain mukaista ja kun joku uusi komppaniassa kysyi miksi näin kävi, muut vastasivat "Fubar". Elikkä olen vihdoin löytänyt adjektiivin paskalle päivälle.

Tosiaan, päiväni oli lievästi fubaria alusta loppuun (tai no, katsotaan loppuun asti), varsinkin äidinkielen kokeessa. Mitä voi tarkoittaa temaattijärjestys? Sinne meni yksi piste pois minun koearvosanastani :D. Eihän se tietenkään siihen loppunut, vaan seuraavaksi tulivat mystiset "vertailijat" ja "argumentaatiojärjestys". Siis wtf :D, mitä ne voivat tarkoittaa? Argumentteja ei heitetä järjestyksessä muissa tapauksissa paitsi siinä, jos argumentoitavat asiat tulevat järjestyksessä. Fubar, sanon minä.

Tottakai riensin raivolla ulos heti kuin pääsin - en kokeen takia vaan jotta ehtisin bussiin. Mutta varmaan arvaattekin ettei päiväni olisi ollut fubaria jos olisin ehtinyt. En tietenkään ehtinyt. Sen sijaan venasimme kaverin kanssa erästä toista bussia joka vie melkein kotiin muttei kuitenkaan. Ja ulkona vallitsi ryssän helvetti (eli todella kylmä). Fubar, piruvie.

Saavuin kotiin vähän vihaisena siitä että seuraavat arkiviikonpäivät pitäisivät sisällään jokainen yhden kokeen. Terveystieto, fysiikka, matikka ja ranska. Itse asiassa en ymmärrä miksi pitää tehdä käsittämättömiä yhtälöitä pyörimisliikkeestä kun voi katsoa pyörää ja todeta pyörän olevan pyöreä ja pyörivän siksi että se on pyöreä. Ei siihen kaavoja tarvitse. Mutta ei, fyssankoe tulee tahtoipa sitä tai ei. Fubar, ikuisesti.

Sitten tottakai kun elämä hymyilee niin koulu kusee. Ja kun koulu kusee naamalle ja elämä näkee sen, elämäkin rupeaa irvistämään "hyi saatana". Silloin laiffi onkin niin fubaria että voi kiesus. Ainsku ja Maijukka valittelevat sitä että pitää valita aina uudet vaatteet ja että miehillä on helppoa. Fubar on täyttynyt.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Vali vali

Mikä uusia blogaajia vaivaa? "En mä osaa ees blogia kirjoittaa..." etc. Ihan säälittävää, mutta se on kaikille blogaajille pakollinen vaihe. Yksi kaveri tossa rupesi blogia "superfreak" otsikon alla kirjoittamaan ja tästä siellä vuodatti, kaikkein hassuinta on, että kun juuri tällasesta valittaa, blogaa omaa elämäänsä!!! Kaikenlisäksi tuo kyseinen blogiteksti oli hyvä.

Hah, koittakaa nyt edes.
;)

perjantai 13. helmikuuta 2009

Tämän takia miehillä on vaikeaa.

Jouduin uuteen väittelyyn naiseuden tuska vs. miehen tuska. Tällä kertaa vahvistusten kera, jotka tulivat aina sanavalmiudessa olevan Stomben muodossa. Tosin me jätkät olimme taas alivoimaisia, Marskin liityttyä Ainskun ja Maijukan seuraan. Se oli ensimmäinen kerta kuin näin Stomben ottavan lukua sanasodassa. Ollessani aivan surkea väittelijä (luonteeni on "Sorom No"), Stombe hoiti sen puolen asiasta ja käsitin että minulla olisi sinetöivä kriittinen isku käytettävissä jos vaikka häviäisimme väittelyn: "Miehet eivät ota eläämäänsä vakavasti, ja yleensä ottavat siitä kaiken irti". Tämä aivan varmasti oli kuin syöpä väittelyn kannalta, mutta onneksi minun ei tarvinnut lausua tätä raukkamaista toteamusta.
Saimme vahvistuksia jälleen Hànryn ja Migélin (muistakaa että nimet ovat väännöksiä!) saavuttua, ja äijäporukan ollessa nyt leidejä suurempi, oli vastarintamme paremmassa mallissa. Mihin suuntaan, surkeisiin perusteluihin, häikäilemättömiin julmuuksiin kummatkin osapuolet keskustelua (sanasotaa/riitaa) veivät ei tohdi tunnustaa....


Olin pettynyt kuitenkin jo ensimmäiseen väittelyyn tätä edeltäneenä päivänä. Naisväki väitti puhuvansa asiaa (niinkuin puhuivatkin, en syytä teitä Ainsku ja Maijukka), mutta totuus on että miten biologisten tekijöiden aiheuttamat vaikeudet ovat sukupuolten välillä edes vertailtavissa? Niin voidaan korkeintaan arvioida eläimiä. Aika raukkamaista, tytöt (ne kaksi, ette kaikki). Mikä erottaa ihmisen ehkä näkyvimmin eläimestä on yhteiskunta. Ja yhteiskunta on ihmiseen eniten vaikuttava tekijä. On aiemmin mainittu että sota oli raukkamainen ääritilanne-kommentti siinä väittelyssä. Sota on ihmispsykeen, yhteiskunnan, sekä eläimellisten vaistojen luoma ilmiö, eikä mikään ääri-ilmiö (ei toivottava ilmiö piruvie silti). Raskaus on biologis-yhteiskunnallinen juttu, joka on tärkeämpi ja keskeisempi ilmiö kuin sota, mutta sota painii silti samassa sarjassa.
Sota ajaa miehen pois kotoaan, vaimonsa ja lapsien luota -ihmeellistä kyllä- inhimilliseen tapahtumaan jossa näkee epäinhimillisiä asioita. Ja kun sota syttyy, useimmissa maissa sinne rintamalle lähdetään. Ja usein he ovat ylivoimaisesti miehiä. Ja heidät koulutetaan tekemään hirveyksiä, heidät käsketään tekemään niitä ja tappamaan ihminen itsessään. On myönnettävä ettei se ole murto-osaakaan niin yleinen ilmiö kuin raskaus, mutta sen osuessa kohdalle usein myös kalashnikovin 7x56mm-ammus osuu kohdalle ja tarina päättyy. Eikä se kosketa vain yhtä ihmistä, vaan usein tuhansia. Mutta täytyy myöntää Ainskulle ja Maijukalle, ettei se ole puoliksikaan niin pätevä argumentti kuin raskauden vaikeudet. Voititte tämän, tytöt.


Yhteiskunta on muokannut myös miestä, ei vain naisia. Jos naisia raiskataan paljon, yleensä miehet joutuvat kujanjuoksuihin ja poliittisesti hyväksikäytetyiksi. Mutta sekin jää aika vähälle, joten täytyy vedota samoihin raukkamaisiin perusteihin kuin Ainsku ja Maijukka. Miehet ovat - jos biologisiin ominaisuuksiin mennään - paljon agressiivisempia kuin naiset ja tekevät tavattomasti asioita joita katuvat jälkeenpäin vain siksi että ne kuuluvat heidän luontoonsa ja että he menettivät kontrollin itsestään luonnollisista syistä ja että se on väärin. Ja kuinka yleistä on tyttöjen keskuudessa saada luuviitonen suoraan silmien väliin? Se sattuu, voin kertoa.
Miehet myös hakeutuvat luonnostaan vaikeuksiin ja sekin kuuluu miesten biologiseen kuvaan. ADHD on myös geneettisesti yleisempää miehillä, joka vaikeuttaa miesten elämää.
Toisaalta useat miehet koettavat olla suututtamatta rakkautensa kohdetta, ja mielistelevät tätä. Se vaatii paljon miettimistä. Usein enemmän kuin tytöt (nyt en kuule oo ihan varma). Toki meissä miehissä on paskiasia joista olemme tunnettuja, mutta emme me kaikki sellaisia ole.

Toki on syvältä ruskeasta aukosta että naisen euro vastaa miehen 80 senttiä. Se on väärin. Naisille pitää maksaa yhtä paljon. Toivon että asia muuttuisi.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Onko näin?

Jouduin tänään tiukkaan väittelyyn kahden tytön, Maijukan ja Ainskun kanssa. Koska väittely koski sitä kummalla on vaikeampi elämä, miehellä vai naisella, ja ollessani ainoa meistä kolmesta joka puolusti miesten vaikeaa elämää, tietysti hävisin väittelyn. Joka kerta kun vedin jonkin miesten ongelman esiin, lyötiin peliin vastapuolen osalta kaksi naisten ongelmaa lisää ja lopulta näännyin väittelyyn. Tulipa todistettua ettei miehellä ole tuon tapaisissa tilanteissa mitenkään herkulliset oltavat kun väitellään naisten kanssa.

Jo heti kättelyssä kävi selväksi, että vastaväitettä tulisi Maijukan ja Ainskun osalta sarjalla ja syötöllä. Asiaa ei helpottanut feministi-myönteinen ajattelutapani saati sovinisti-vastainen asenne. Elikkä minut syötiin elävältä heti alussa.

Sitten heitin että kun sota syttyy, niin miesten on PAKKO lähteä rintamalle, naisten ei. Tietysti sain kuulla, että eihän noin voi sanoa, sota on poikkeustapaus. Asiahan on näin, mutta tytöt perustelivat heti seuraavaksi oman elämänsä vaikeutta sillä, että nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää 9:n kuukauden helvetin jälkeen. No tämähän ei tietenkään ole ääripää? Onhan se. Sitäpaitsi nainen voi päättää ottaako lapsen vai ei, sodan syttyessä mies voi päättää ottaako kutsun rintamalle vaiko loppuelämän vankilassa. Mutta väite todettiin käyttökelvottomaksi, ja epätasainen väittely jatkui.

Väittelyn kärjistymisen jälkeen olin jo luovuttanut ja kuuntelin jatkuvaa naisnäkökulmaa pitkän ajan sen jälkeen. No, voittivat väittelyn mutta väittelyn aiheen muistaessa en tohtisi liputtaa sillä saavutuksella siltikään.

Tää on nyt vähän näin.

Aika paskoja tekstejä oon kirjoitellu :D
(Laatu on ala-arvoista)

Mut joo enpä enää angstaile. Tai no, kitaransoitto kusee ja se vähän harmittaa mutta omasta viastahan siinä puhutaan.