Hmm...

Aikamoinen juttu tämä elämä. Ihmiset ovat miettineet elämän tarkoitusta aina. Kaikellahan siis on tarkoitus, mutta en ole täysin varma josko elämällä itsellään olisi tarkoitusta. Tai no, ainahan sillä on, ja jokainen ihminen määrittää oman elämänsä tarkoituksen omien tekojensa ja suunnitelmiensa kautta. Mutta usein halutaan myös ennustaa oman elämänsä tarkoitus. Pelkäänpä sen olevan täysin mahdotonta. Jokaisen ihmisen tarkoitus on myös suhteellinen käsite. Mitä se toinen ihminen tarkoittaa jollekulle toiselle ja kolmannelle? Eri asioita ja eri merkityksiä. Joten elämä on riippuva käsite, joka riippuu siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan.
Ja jokainen on oman elämänsä herra tai rouva ja toisaalta ei. Sillä jos tekee jotain pahaa toiselle henkilölle tai riistää tämän hengen, tekijällä on ollut valta elämästään mutta uhrilla ei.
Myöskään vastasyntynyt ei voi heti väittää olevansa oman elämänsä herra kolmesta syystä: a) hän on juuri nyt riippuvainen vanhemmistaan, b) hän ei luultavasti osaisi c) hänelle tulisi lieviä uskottavuus pulmia lauseen "olen elämäni herra" kanssa, varsinkin jos hän sattuisi olemaan neiti.

Jos lähdemme katsomaan, mitä Elämä pelkän ihmisen elämän sijaan voisi tarkoittaa, lopulta asiat puhki ajateltuna loogisin vastaus löytyy Raamatusta. En keksi muutakaan.

Tai no, ehkä on yksi teoria: elämä on syklinen ilmiö, joka jaksottain huipentuu koeviikkoon. Tämä masentaa, sillä en soisi sen olevan elämän tarkoitus.