Olen pahoillani!

Olen oikeasti pahoillani tuosta edellisestä, ilmeisesti kuolettavan tylsästä tekstistä, joka ei edes ollut hyvä :D. Mutta kun olen laiska ihminen, postasin tänne UE3- kurssin esseen, joka käsittelee moraalisia ristiriitoja Afganistanin konfliktissa. Huoh, ymmärrän jos nukahditte jo ennen kun edellinen virke loppui, mutta kannustaisin pysymään hereillä. Ei suinkaan siksi, että tarjolla olisi mitään parempaa - samaa wanhaa paskaa täältä pesee.



Mutta pidetään mielessä, että kaikki yhteiskunnallinen on saanut tuomion pienehkön lukijakuntani tuomariston edessä, eikä siihen enään palata.







Tästä päivästä ei voi sanoa yhtään mitään. Sillä en tehnyt juuri mitään muuta kuin piirtämistä. Kyllä, puursin kahden työn parissa koko päivän, ja ne olivat vieläpä vain A4 koolle skaalattuja, mutta aika käytettiin tehokkaasti: tusseista loppui väri kesken, ja viimeisin joutui hyllytetyksi uusien tussien aikakautta odotellen. Piirtäminen on terapeuttista, se vapauttaa hyvin ihan kaikesta, niin hyvästä kuin pahastakin. En lähde kuitenkaan jaarittelemaan ja kuvailemaan yksityiskohtaisesti miltä piirtäessä tuntuu, sillä sitä ei kukaan halua lukea, en edes minä itse. Joten palaan niin piirrustuksiin jotka sain aikaiseksi. Aivan niin. Ei niistäkään kukaan halua kuulla, mutta päivän sisältö oli melko tyhjä, niin täytyyhän sitä jotain kertoa. Vai haluatteko mieluummin kuulla siitä puolituntisesta jonka vietin saunassa? Ettepä tietenkään. Siis puhukaamme piirroksista.







...







Nyt kun oikein mietin, ei niistäkään saa mitään irti. Sanon vain sen, että yhden sain melko hyvin kohdilleen, vaikka onnistuin senkin tottakai kusemaan. Tässäpä tuokin tulee:


Tosiaan. Tuotakin tuli työstettyä jonkin aikaa. Se on epäonnistunut tietyistä kohdista, ja jos joku erehtyy ajattelemaan siitä jotain hyvää, voin kertoa hänelle että tuo on tehty mallista, jolloin se menettää arvonsa.

Tai sitten minulla on vain huono päivä. Nooh, tämän sain aikaiseksi 3:n muun samankaltaisen työn ohella. Huomenna olisi taas tarkoitus saada lisää aikaiseksi. Tästä nimenomaisesta työstä itse asiassa ajattelein sen vuoden verran tauolla olleen itsenäisen Ku30:n erästä työtä.

Kenelle edes puhun? Tuskin pitämäni tauon jälkeen kukaan tätä blogia edes tarkkailee. Tämä blogi lienee karannut breikin aikana tekstien joutomaalle hikipediaan, radioaktiiviselle kuolleiden postausten jättömaalle, josta kukaan ei sitä löydä. Ja jos Sinä vielä luet tätä, niin katsopa taaksesi. Ja näkymän pitäisi välittää sinulle viesti: hanki elämä.








Olipa harvinaisen huono postaus. Nooh, parempi se oli kuin edellinen, mikä on pääasia :D

Afganistan.

Afganistan: oikein vai väärin?



Afganistanin konflikti, joka sai alkunsa vuoden 2001 kesän jälkeen, on moraalisesti vaikea tapaus. Heti ensiksi voisimme tuomita al-Qaidan iskut NYC:in World Trade Centerin rakennuskompleksiin, mutta voimmeko oikeuttaa vastaiskua jonka laajuus on totaalinen sota?
Tätä käsiteltäessä täytyy muistaa että loppujen lopuiksi kaikki afganistanilaiset eivät välttämättä ilahtuneet uutisista, kun he tajusivat sen johtavan Yhdysvaltain invaasioon. Eikä invaasio rajoittunut vain Yhdysvaltojen merijalkaväkeen, vaan ajan kanssa mukaan pulkkaan hyppäsi koko kansainvälinen yhteisö neljänkymmenen valtion voimin. Läntisen koalition asetekninen - ja lukumääräinen ylivoima mursi kaikki tielle asettuneet perinteiset sodankäynnin esteet. Afganistan miehitettiin nopeasti ja taleban-hallinto syöstiin vallasta.
Afganistanin konflikti kuitenkin johtaa juurensa kauemmas historiaan. 27. joulukuuta 1979. Tuolloin Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin tukemaan maan sisällissotaan joutunutta hallitusta. Yhdysvallat vastasi tähän kouluttamalla al-Qaidan joukot siihen kuntoon että ne voisivat vastustaa Puna-armeijaa. 2000 -luvun revanssi on siis toinen kerta kuin ulkovallat puuttuvat Afganistanin sisäisiin asioihin suurella sotilaallisella voimalla. Mikä tekee tästä entistä enemmän moraalisesti arveluttavan tapauksen on se, että nyt tultiin poistamaan maailman kartalta oma virhe, al-Qaida, joka sekin luotiin vain vallankäytön välikappaleeksi kylmän sodan aikana. Mikä Yhdysvaltojen politiikassa on huvittavaa, on se että kun se toitottaa jokaisen kansan oikeutta päättää omista asioistaan, se jatkuvasti rajoittaa muiden valtioiden vapautta päättää omista asioistaan hyökkäämällä niiden kimppuun, vain lisäännyttäen väkivallan määrää.
Toisaalta al-Qaida tosiaan kaappasi neljä lentokonetta, kolme niistä lensi kohteisiinsa ja yhden matkustajat luultavasti nousivat kapinaan mutta eivät pystyneet pelastumaan. Kolme tuhatta ihmistä kuoli, eikä heistä kaikki olleet edes amerikkalaisia. Sen lisäksi yksi kone iskeytyi Pentagoniin, Yhdysvaltojen pyhän instituution - armeijan - päämajaan. Se oli avoin sodanjulistus Yhdysvalloille sekä sapelinkalistelua muulle läntiselle maailmalle. Voidaan sanoa että Yhdysvaltojen offensiivi oli oikeutettu sillä sota oli jo alkanut.
George W. Bush nuorempi kutsui sotaa "ristiretkeksi", joka on aika ilmeinen viittaus kristinuskoon. Tuosta pintapuolisesta viittauksesta huolimatta kyseessä on muutenkin pitkälti uskonnollinen konflikti kristillisen lännen sekä myös juutalaisen Israelin ja niitä vastustavan islamistisen lähi-idän vastakkain asettelusta. Lähi-idän "kolme suurta" ovat taistelleet ennen keskenään yhtenään, arabit juutalaisten kimpussa, juutalaiset arabien kimpussa, kristityt juutalaisten ja arabien kimpussa. Afganistan on pitkälti uskonsota, jossa vastakkain ovat paikallinen jyrkkä islamistinen kulttuuri ja juutalais-kristilliset arvot.
Sodalle Afganistanissa tosiaankin löytyy peruste, mutta on eri asia onko sota tässä tapauksessa ainoa ratkaisu. Oma mielipiteeni on, että tässä tapauksessa sota on ainoa ratkaisu, muttei siinä muodossa missä sitä on tähän asti toteutettu. Ei ole oikein, että viattomat siviilit kärsivät huonosta sotastrategiasta, joka pyrkii nujertamaan sissiliikkeen perinteisin sodankäynnin metodein. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, sen totesi Puna-armeijakin kymmenen vuoden verisen sodan jälkeen jossa kuoli 1,3 miljoonaa ihmistä ja joka jätti Afganistanin rauniokasaksi, mutta joka ei onnistunut tuhoamaan sissiliikettä. Näin käy uudelleen jos suunnitelmaa ei vaihdeta. Jos sodan lähtökohdissa ei ole moraalista ongelmaa, se ei koskaan tarkoita viattomien kärsimyksen hyväksymistä.

On se semmosta.

Joopsis elikkä aikamoinen paussi on tullu pidettyä sitte viime merkinnän ja kaikkea onkin sillä välillä ehtinyt tapahtua. Harmi vaan etten aio kertoa siitä teille :D

Nojoo, lukijakunta on postaillut ahkerasti omia tekstejään kun allekirjoittanut on vetänyt lonkkaa ja pelaillut tietysti, koska nörttikuume on iskenyt häneen vuoden tauon jälkeen. Ja täytyy kyllä nyt syntisenä myöntää, etten muista kyllä yhtään miten blogia kirjoitellaan :D mutta eiköhän se jotenkin luonnistu tässä tarinan edetessä.

Tosiaan oltiin tässä jossain vaiheessa ihan hiljattain Juhanilla jonne Maria sitten ei päässyt tulemaan. Harmi sinänsä. Nooh joka tapauksessa kun Emppu valtasi radikaalisti tv:n, lähdimme me muut yläkertaan. Ei siinä mitään, jos Emppu olisi katsonut jotain järkevää, mutta kun se katsoi Capria! Siis Capria! Pelkän nimen kuuleminen saa jo migreenin aikaan ja vatsahapot kielen päälle. Joten siis yläkerrassa todistimme Juhanin komento/tulenjohtokeskusta (hänen huonettaan) jossa kaikkien viihde-elektroniikkalaitteitten välillä vallitsi feng-shui (tai miten ne kiinalaiset sen ikinä kirjoittaakin). Itse vetäydyin nurkkaan tietokoneelle Left 4 Deadin ääreen ampumaan zombeja kunnes Little Big Planetin kutsu soi. LBP on erikoinen ja pelottava peli kun olet yksin, mutta kaverin kanssa pelin sisältämät kauhuelementit muuttuvat hauskaksi ajanvietoksi. Maiju ja Emppu feilasivat siinä jatkuvasti ja kaikki saatiin siitä hyvät naurut. Voin asteittain ymmärtää heidän tuskansa pelin käsittämättömän ohjausmekaniikan johdosta, josta kärsin itsekin myöhemmin sinä iltana roppakaupalla. Juhani tarjosi vierailleen erinomaiset valmispizzat, ilmeisesti talon tapaan.

Juhanin kissat pyörivät aina välillä komentokesk...huoneessa, mutta pääasiassa ne pysyttelivät alakerrassa. Maiju halusi jostain täysin käsittämättömästä syystä etsiä yhtä kateissa olevaa joka tietysti oli ulkona kun sitä ei talosta löytynyt.

Ja kun vierailu oli ohi, minun piti jostain syystä kieltäytyä Hekon vanhempien kyydistä ja jäin pimeään kylmään. Se oli kivaa. Kai.

Another Jeejeejee

Fucking Fubar:
Jotenka siis, tänään oli vähän kummallinen päivä. Fubaria. En osaa sanoa, miksi, mutta silti. Tiedättehän, kun vaan jotain puuttuu. Samapa tuo loppujen lopuiksi on, kunhan fubar ei tule käymään vähään aikaan.

Few issues:
Seilailin ruokavälkällä kuviksenluokan ja ruokalan väliä, enkä oikein tiennyt pitäisikö mennä syömään vai ei. Päätin, että kyllähän minä sinne menen syömään. Törmäsinkin heti Maijuun ja Miskaan ja rupesimme syömään iki-ihanaa kalaa pupujenruoan kera (lue: kouluruoka). Siinä Maiju rupesi selittämään hänen musiikin tunnista ja musiikintäytteisestä keskiviikko-koulupäivästä. Mukavan kuulonen aine, itse osallistun ehkä kenties mahdollisesti bändikurssille.
Havaitsin nopeasti harmikseni että kala oli erittäin ruotopitoista. Havaitsin myös että Tommi oli istunut siihen viereen, jota en ollut huomannut iPodilta tulevan Dopen melun yli. Sanoin jotain yrittäjyyslukiosta, jonka jälkeen Terho ja Jaakko tulivat siihen. Lähdin saatuani kalan selkärangan kokonaisuudessa suuhuni, Terhon häiriköinnin saattamana.

Following the pattern:
Tämän jälkeen, Maiju, minä ja Miska pelattiin ruokavälkällä läpsyä kuvisluokassa, Hekon ja Juhanin loistaessa poissaolollaan. Heko oli jo aiemmin tullut koululle, siinä 20 yli yhdeksän odottelemaan kirjoituksia koskevaa infoa. Tai näin käsitin. Käsitin myös, että Heko olisi tullut normaalisti vasta puolilta päivin kouluun, ja tämä poikkeuspäivä tuntui kyrsivän häntä jonninverran.
Miska putosi jo aiemmin mainitusta pelistä ensimmäisenä, mutta kuitenkin se vain painui piirtämään ja hävisi tarkoituksella. Maijun kanssa peli venyi pidemmäksi, ja pakka vaihtoi omistajaa jatkuvasti. Maiju rupesi hoilaamaan jotain täysin käsittämätöntä laulua korkealta ja olinpahan menettää järkeni. Sanoin asiasta hänelle, joten on vain loogista että hän jatkoi. Ei siinä mitään.

Oh, for the sake of the fucking fuck of all the fucks, why?
Miksi elämä on aina välillä hirmuisen vaikeaa, ja sitten välillä hirmuisen helppoa? Onko sen tarkoitus vain muistuttaa ihmistä ilon arvokkuudesta, viemällä ilo pois? Miksei vain voisi olla onnellinen ja sellainen ihminen kuin haluaisi olla? Miksi kaikki ihmiset eivät voi olla onnellisia, vaan pettävät, ryöstelevät, kadehtivat, haukkuvat, pahoinpitelevät, tappavat toisiaan. Miksi ihmisen on pakko käydä sotia? Miksi Jumala antaa tämän tapahtua?

Tässä vastaus ja ohje siihen:

Today is the day that I will let it go away
That I will let it be okay
That I will throw it all away
Today is the day that I will piss it all away
And will I miss it well I may
But that’s the chance that I’m willing to take

I don’t like this any more than you
But I do what I got to do

I want to be free of everything
I‘ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day

Today is the day that I will smoke it all away
That I will toke it all away
Then I will blow it all away
Today is the day that I’ll be happier to say
That I am living day to day
And that my life’s the way I hoped it’d be

I don't buy this any more than
You so I do what I got to do

I want to be free of everything
I’ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day
Today is the day
Today is the day

Forget about tomorrow
Today is the day

I want to be free of everything
I’ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day

I want to be free of everything
I’ve had more than I can take
I want to be free of everything
I’ve had it today is the day

Ihmiset, saanko angstata?

Jännää kun tuli lukioon niin heti kaikki ihmisten kanssakäyminen lopahti. Vapaa ajalla näkee vain vanhoja kavereita. Onko se niin, että lukio-ikäinen ei enää hengaa porukalla vapaa-ajallaan? Kuka keisari nero tämän keksi?

Sitten, olen maininnut vieneeni kitara biisejä muutaman loppuun ja sitten minusta luultiin että osaan soittaakin jotain. Hyvänen aika, enhän minä osaa! Laatu on vähän kurjaa...sanoin vain että vein ne loppuun!!!

Sitten se Aino vääristelee mun sanoja.

Sitten se Aino pilkkaa mun mangapiirtämistä.

Ja muista ei edes puhuta. Paitsi nojaa....Maiju kritisoi musiikkimakuani. :(

WTF

< Son elämän tarkoitus tuossa kuvassa. Tai ainakin välillä. Miettikäähän miltä tuo näyttää kun on väsynyt, nälkäinen ja kavereiden seurassa? Kyllä! Kuokkalan Siwa muuttuu automaattisesti Jerikon keitaaksi.

And they claim that I am weird...

Now I wonder a bit my english blogtext, especially when I don't have a clue about the whole language. Today was the last day of the apocalyptic week of exams, and I can tell that happiness wasn't the word of the day: I just had a swedish exam. Anyway, after a long, long day (I can't even begin to describe it), I finally arrived to home. I was pretty dead by then, and the very first thing that popped in to my tiny mind was to go and turn on the computer.

Of course, I first checked my respective readerboard's blogs, and I gotta admit that I was a little bit suprised when I actually found something from there. The little thing that got my full attention right away was that both, Aino and Maiju had mentioned "The Roof Is On Fire" - song (btw I don't give a shit if that's not the song's name, I have always used it, and if it causes any problems to you, be my guest and go straight to hell, dont worry I'll be right after ya), and I think it was good song untill Aino posted a vid of it on her blog, wich of course raped the song totally.
Also, Aino's blogtext "I should know who I am by now" kinda made me wonder too. They say that human being lives a long life (or if you demand it, human lives a short life) and tries to find her/himself during the process. For your inofmation Aino, most of the people never find out. Those, who find out, usually commit suicide, oh, now I fucked that up...people who find out the purpose of life usually commit suicide. But the point was that no one will never know the truth about her/himself, so don't even try to bother yourself with that matter.
Now, Maiju...this band, choir, orchestra - if it even has a adjective - that calls itself "Seminaarimäen Mieslaulajat" can't relly be that good...

Now, after that I have seriously regarded my mental health state (what made me worried about it was the english typo that hit me), I think that my life is pretty vain. After all.

Mikä siinä on?

Mikähän siinä on? Minulla ei ole mitään yksittäistä soitinta mistä tykkäisin eniten. Kitara voisi periaatteessa olla sellainen (aah sähköskidu...ooh akustista) mutta on olemassa "ei kitaraa" -päiviä. Sellaisina päivinä yleensä on mennyt jotenkin elämä huonosti, niin huonosti ettei edes perus rämpytykselle ole sijaa.

Viha-rakkaus-suhde kitaraani:

Asiahan on niin, että saatan tarttua kitaraan ja soittaa sitä tunteja peräkkäin ja näin käy monesti viikossa(every f*cking day). Siinä vapautuu kaikki se paha, mitä koulussa on niskaan karttunut. Mikähän siinä on? Tekemisen ilo, tekemisen ilo.
(<- Kuva on ilmaisutaidon harjoituksista, joten en minä noin ruma ole...vaikka lähelle se menee :D) Kappaleita joita olen viitsinyt katsoa ja opetella edes vähän on Nirvanan Smells Like Teen Spirit, Deep Purplen Smoke On the Water, Disturbedin Down With The Sickness, Stricken(säestyskulku, ei varsinaista), Land Of Confusion, Pain Redefined ja epämääräisempien yhtyeiden epämääräisemmistä biiseistä Cruel Angel Thesis sekä Red Fraction. Vain muutaman olen vienyt katkeraan loppuun asti, mutta tykkään yhdistellä biisejä itse omiin mystisiin kehyksiin :D

Mutta kun tekemisen ilo loppuu alkaa karvas alamäki. Sormet ovat paskana kun plektra onkin pudonnut kitaraan, ja sormien paskanaolo haittaa puolestaan jo ennestään kurjaa pianonsoittoani. Fubar, fubar on palannut. Ja toinen paska puoli on se, että kusen soittamisen täysin tuntemattomien ihmisten edessä. Mikä siinä on?

To be or not to be.

Skandaalimainen suosio "Jeejeejee" -sarjaa kohtaan sai minut harkitsemaan, pitäisikö niitä jatkaa(Skandaalimaisella suosiolla tarkoitetaan siis blogin kahden lukijan ohimenneitä suht. neutraaleja kommentteja). Päätin heittää vielä yhden tekstin ja katsoa mitä siitä tulee.

Jeejeejee:
(Sanan "Jeejeejee" analogia piilee sen käänteismerkityksessä kyynisissä tilanteissa)

Tänään minulla oli 3h 15min mittainen hyppytunti, joka kului normipaskaa, läpsyä ja huojuvaa tornia pelatessa, ATK- luokassa ja kuvisluokassa, sekä ruokailussa. Terhoa vastaan pelatut normipaskat sekä häntä ja Jonia vastaan pelatut läpsyerät haukkasivat petomaiset 1, 20 tuntia koko ajasta, eli lähes puolet. Päivä oli alkanut englannin kaksoistunnilla, jonka artikkelioppi otti päähän. Artikkelit ovat niitä asioita joita en osaa englannissa, se vähä mikä tulee, tulee tuntumalla.

Miska, Juhani ja minä pelasimme Terhon, Empun ja Maijun lähdettyä läpsyä, jossa minä hävisin jatkuvasti ja jossa Juhani voitti jatkuvasti (vaikka minulla oli muistikuva yhdestä Miskan voitosta, mistä en voi mennä takuuseen). Puheet korttipakan sekoittamistavasta villiintyivät, ja arvelimme että Juhanin pitäisi ampua korttipakka toisesta kädestään toiseen selän takana ja hienolla kierteellä. Leimasimme idean hetken syvällisen pohdinnan jälkeen liian "laimeaksi" käyttää, ja liian "moneen kertaan suoritetuksi", joten pysyimme tässä normaalissa sekoittamistavassa.
Pelisessio Miskan, Juhanin ja minun välillä oli kyyninen. Se koostui pääosin miedosta v*ttuilusta, määrittelemättömästä ilmapiiristä ja pelaajien tyynestä suhtautumisesta siihen. Osa pelistä tuntui lähinnä siltä, että porukka tajusi että nyt jokin elämässä oli mennyt pieleen, mutta kukaan ei täysin tiedostanut että mikä/mitkä asiat. Tai sitten minun angstini siellä vain pyrki pääni sisään talvipakkasten vuoksi. Ehkä Juhanin voittoputki(joka ilmeisesti on jatkunut jo "vuosia"), tai Maijun, Hekon ja Empun loistamisesta poissaolollaan. Kuka tietää.
Epäilykset alkoivat kiertää Juhanin voittoputken ja hänen jatkuvan pakansekoittamisen yhteyksistä, mutta siitä ei välitetty vaikka se johti lopulta siihen että siirryimme pelaamaan Huojuvaa Tornia, peliä joka varmasti on paholaisen tekele.
Peli koostuu 48. puupalikasta, jotka kasataan kolmen palikan riveihin ja kasataan lomittain päällekäin torniksi. Ideana on vetää riveistä aina palikka ja siirtää se tornin huipulle kaatamatta tornia ja kasvattaa näin sen korkeutta. Pelimme saavutti aina tietyn pisteen, jonka jälkeen joku meistä kolmesta aina kusi homman. Vuoroin Juhani, vuoroin minä, vuoroin Miska. Kasasimmepa sen kerran väärinkin ja kyyninen tilanne pisti nauramaan - siitäkin huolimatta Juhanin pelastusoperaatio käänsi tilanteen voitoksemme Tornista. Pelin ikä lyheni huomattavasti Maijun liityttyä leikkiin, tai ainakin pelin iän vähentymisellä ja Maijun ilmaantuumisella näkyy olevan vänkä yhteys...
Maiju myös heitti lainauksen eräästä toisesta blogista, joka hämmensi meitä kaikkia (ja sinua juuri nyt) ja Juhanin se lumosi. Alunperin tämä omituinen tekstinpätkä oli Viivistä ja Wagnerista:"Kevät saa, lallallaa, gimmat riisuu vaatteitaan. Virtaa mahla, kukkii puu. Kundit panee, uh-uh-uu."
Nimenomaan Juhania tämä jäi häiritsemään, se mitä ne kundit "panee". Kiinnitti huomiota olennaiseen, kai.

Huojuvan Tornin hurman romahdettua lopulta yhtä mahtavasti kuin Torni itse useita yrityksiä aiemmin, lähdin aloittamaan päivän laskuosuuden, ruotsintunnit. Mutta niistä ei puhuta, ei ainakaan nyt.

Jeejeejee [part. 3½]

*Tämä teksti on kirjoitettu koulussa. Sen vuoksi, se ei ehkä ole kirjoitettu täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja voi sisältää harkitsemattomia toteamuksia*

Jeejeejee. Miten voisi paremmin käydä kuin päätyä kirjoittamaan blogia koulussa. Itse asiassa asia on niin että nythän ottaa päähän niin penteleesti. En kyllä osaa sanoa miksi.
*kirjoittaja on juuri hypyllä kun kirjoittaa tätä*
Tämä puoliyrittäjyys ottaa koville. Ihmiset yrittävät yrittää yrittämistä, huomasin sen olevan hyvin surullista ja ajavan ihmiset kertomaan erikoisia tarinoita itsestään, kuten Tommin lausunto paskakengistään.

Takauma:
*muokattu jälkeenpäin*


Tänään oli hauska päivä miinus ruotsin tunnit. Eräällä välitunnilla lyöttäydyin jälleen Hekon, Juhanin ja Miskan seuraan (johon sittemmin liittyi Emppu ja lopulta Maiju), samalla kun Aino meni työstämään englannin kielen ainettaan Students...something...not....something...work , ja kummastelin miksi hän teki sitä siinä kuvisluokassa mutta en osannut käyttää järkeäni ajatellakseni että kenties hän tulosti sitä siinä koska ei kotonaan voinut (uujee mikä päätelmä). Huomio oli kuitenkin tiukasti siinä pöydässä missä istuin sillä puheenaiheet olivat aikamoisia.
Heko nimittäin tiesi kertoa tänään eräästä enemmän tai vähemmän kuvottavasta juridisesta "porsaanreiästä" (juuri siitä) Suomen laissa. En voi kuvastaa adjektiivin "porsaanreikä" merkitystä tarpeeksi. Ennen tätä - ja saapumistani luokkaan - Heko ja Juhani olivat suunnitelleet Turostimen, teroittimen ja tulostimen risteytyksen jolla he aikoivat elää herroiksi. Ensimmäiset tuotekehittelyssä syntyneet piirrustukset kuitenkin kohtasivat suurta kritiikkiä, koska paperilla oli erittäin väkivaltainen laite ja nyt huolenaihe onkin, onko järjestelmää vastustava Heko aseteollisuuden leivissä? Jos näin on, meidän tulee iloita sillä maailman sodat ovat pian ohi huonojen välineiden vuoksi.

Ryhdyimme pelaamaan läpsyä, jonka aikana aivoihini iski häiriö ja lohkaisin tavallistakin huonompia vitsejä, josta kärsi kaikkien elämänlaatu. Myös sinun. Miska tiputtautui paineiden vuoksi eläkkeelle pelistä pian ja - kyllä - Juhani putosi seuraavana. Sen jälkeen alkoi paikalle saapuneen Maijun, minun ja Hekon välinen osuus pelistä, joten on selvää että minä putosin pelistä. Maiju voitti pelin huijaamalla(juuri niin Maiju, äläkä inise). Heko hävisi pelin huijaamalla (juuri niin Heko, inise rauhassa).

Ruokana oli kalaa, ja luonnollisesti koulun perunaa. Eilisen päivän Yhdiste-666 herautti vedet kielille kun katsoi ja vertasi sitä sen hetken ruokalautaseen. Mutta ruoka oli hyvää joka tapauksessa.

Vähän myöhemmin enkunope piti meitä herran kurissa ja nuhteessa, kun kieliasua käytiin läpi. En tehnyt koko tunnilla mitään koska olen paska englannissa enkä ymmärtänyt mitään. Aino sen sijaan kirjoitti ihan tulessa kaiken ylös, ja vielä se väittää ettei muka osaa enkkua.

Jeejeejee [part 3]

Jännää. Olen jumittunut Cruel Angel Thesis - kappaleesseen, ja erilaisiin tapoihin soittaa se. Olen jo vannonut soittavani sen kitaralla, mutta pianoversio lumosi minut täysin. Kummassakin on vain se, että ne ovat vaikeita soittaa ja kuten kaikki tietävät, olen täysi paska tämmösessä, sama kuviksessa. Mutta aiheessa pysyäkseni minun täytyy sanoa että harjoituksella on tosiaan tapana tehdä harjoittelijasta lopulta mestari, joten toivossa on hyvä elää (sanoi punkki ja toivo oli iso mies).

Tultuani kotiin ja kirjoitettuani Jeejeejee [part 2] rupesin miettimään taas elämääni, joka näytti olevan kunnossa, mutta kuitenkin se haisi pahalle. Elämä itse oli ihan ok, mutta sen eläjä oli löyhkän lähde. Siispä ylläri, ylläri, pistin Cruel Angel Thesis (Instrumental) soimaan ja rupesin korjaamaan elämääni - mikä onnistuikin loppupeleissä.

Ohessa toteamuksia ja itsetuntoni parantumisen hedelmiä:

-Odottelemme yhä Ainon blogitekstiä. Tuleeko sitä? Elämme jännittäviä aikoja, mutta tämä rikkoo jo rajoja.

-Vähänkö mä oon paska soittamaan!

-Mitä se Maijukin koko ajan postailee niitä tekstejä? Sai mutkin postaamaan pentele!

-Vähänkö mä oon paska piirtämään!

- Voi paska Juhani jos voitat siinä läpsyssä seuraavan kerran...ja jos Miska menee häviämään sille niin voi perkele!

Vähänkö mä oon paska!

- Voi kiesus

koska en todellakaan ole näin taitava - TAVOITE :


Huomenna jatkamme! Son moro!

Jeejeejee [part 2]

Ennemmin tai myöhemmin tästä tulee varmaa Juhani, Heko, Miska, Miika & Lefti blogi (okeiokei, ängen sinne vielä Maijun, Marian, Tommin, Ainon ja Empun) koska heidän ympärille tämä rakentuu. Ainakin näissä vähäpätöisissä vuodatuksissani.

TV-sarja 24:n rakennetta mukaillen:
*Following events take place at 9.30 am, and 11.20 am.*
**Kyllä, sen verran hyppytunti kestää!**

Tänään Juhani tyytyi omakuvan sijaan Miskan muotokuvaan, Miskan ollessa autuaan tietämätön koko kamalasta salajuonesta. Heko oli hävinnyt jonnekin (häränperseeseen) 20 minuutiksi ja siinä me olimme hypyllä kaksi tuntia - odottamassa Hekoa ja hänen korttejaan. Juhani työsti hiljaa ja kylmän laskelmoivasti Miskan muotokuvaa...minultakin vei kovasti aikaa tajuta se. Vilkuilu Miskaan päin kuitenkin antoi Juhanin ilmi, sillä niin sairas ei Juhanikaan ole.

Miskan rooli kuvassa kävi läpi monenlaisia muutoksia ja koki paljon hienosäätöä/hienoista säätämistä, tässä sittemmin Miska -The Most Wanted nimisen teoksen (ristin sen juuri) evoluutio(joka paisuu koko päivän tapahtumiksi):


Luku 1: In The Beginning:

Se kaikki alkoi siitä että Juhani piirsi, mutta se on tylsää kerrottavaa. Hypätään keskikohtaan.

Luku 2: In The Middle (Of Nowhere):

Kun Juhanin teoksen todellinen luonne paljastui, Juhani oli jo tekemässä Miskalle vaalimainosta. Miska ei edes tiennyt olevansa ehdolla presidentiksi, mutta Juhani oli jo innokkaana suunnitellut Miskalle Neitsyt Maria -asennon, jossa kandidaatti-Miska pitelee "Kansa"-vauvaa sylissään.
"Äänestä Miskaa - Miska rakastaa kansaa" oli Juhanin iskulause, mutta tämä jäi toteuttamatta. Hyvä niin.
Seuraavaksi Miska muuttui Stalinin lapseksi suoraan alenevassa polvessa, vaikka tiettävästi Kansojen Isä ei koskaan lapsia hankkinut. Tämä pikkuseikka ylenkatsottiin, kun kehittelimme seuraavan iskulauseen "Kaikissa meissä asuu pieni Toveri". Tämäkin jätettiin toteuttamatta.
Kuten varmaan arvasitte, Miska ylennettiin seuraavaksi luonnollisesti Jumalaksi. Jeesus-Miska-Messias akselilla oli kuitenkin vakavia uskottavuuspulmia, mutta todellinen syy oli siinä ettei kukaan meistä uskaltanut vastata seurauksista, jos vaikkapa uskonto-kultti hyökkää kimppuumme teoksen vuoksi. Kolmas aihe/teema oli jätetty.


Luku 3: The Miska - Worth 10 000$:

Kaikkein järkyttävin ja nerokkain ehdotus tuli Miskalta itseltään: "Kirjoita siihen Wanted-Etsintäkuulutus". Juhani kuunteli hetken, lumoutui, ja laittoi "lyijyllä ranttaliksi", kuten Maiju olisi asian ilmaissut. Teosta katseltiin haltioituneena, sen nerokkuus löi kasvoille - Miskalle piirretyt ylileveät hartiat löivät "vitulla päähän". Kröhöm, jatkakaamme.

Luku 4: Demon Arrives:

Heko saapui. Hän suostui pelaamaan läpsyä, ja jakoi kortit (paremmin kuin Tommi, Tommi mene kotiisi itkemään). Pelasimme läpsyä, pöytä paukkui, ja huomautuksia Juhanin piirtämästä Miskasta - ja tämän esikuvastaan ja kaikesta inhimillisestä poikkeavasta, harteikkaasta olemuksesta - lenteli sikin sokin. Taas Juhani korjasi potin, mutta minä onnistuin jättäytymään toiseksi viimeiseksi. Heko kaiketi hävisi kummatkin pelikerrat, mistä johtuen hän oli katkera. Miskan piirrosta, Tex Willeriä jonka käsi oli 1/6 päästä, ei mainittu. Siitä ei puhuta. Koskaan.

Luku 5: Radioactive Compound 666 (also known as school food):

Hekolla oli traumoja ruokajonoista. Hän halusi syömään ennenkuin niitä kertyisi, ja ennenkaikkea hän pelkäsi löytävänsä itsensä "jonkun pahalta haisevan naamakalan vierestä"(niinhän siinä kävi, sillä istuin hänen viereensä). Kiirehdimme ruokailuun Juhanin pidäteltyä Hekoa The Miskan viimeistelyssä, ja päästyämme syömään (ja Miikan nähtyä ruoan, sanottua "hyi saatana" ja lähdettyä) kaikki me söimme hiljaa ruokaa. Erään bändin(Oranssi Paska) nimi olisi omiaan kuvaamaan miltä se näytti. Mutta se maistui erinomaiselta, ja kävimme läpi mahdollisia skenaarioita siitä, miten tämä ruokalaji, Yhdiste 666, oli syntynyt.
Yleisesti hyväksytty selitysmalli oli se, että kemianluokan labratöiden (ja niitä tehneiden oppilaitten) jäännöksistä oli kasattu hätäisesti ruokaa täyttämään eillisen päivän hittituotteesta (lihapullista) syntynyt ruokavaje. Palasimme kuvisluokkaan pitämään asemia.

Luku 6: Incapable to Understand(Heko Sekos):

Heko sekosi. Otsikkokin sen jo ilmaisee. Hän pidättäytyi antamasta kortteja, mistä tietysti seurasi se että kun Maiju saapui, kaksikko rupesi juoksemaan hippaa ympäriämpäri kuviksenluokkaa. Sitä kesti kaiketi kahdeksan minuuttia, jonka aikana myös Maria osallistui taisteluun korteista. Olihan kyseessä paha kriisi, Heko oli vienyt kaikki valtiot, niiden jätkät, akat ja kuninkaat mukanaan (ihme ettei USA puuttunut tähän). Hän kuitenkin rauhoittui kun huomasi meidän ryöstäneen Tommin kortit ja että pelasimme niillä - lopulta Hekokin tuli meidän muiden seuraksi häviämään Juhanille.

Tommi, Miika, Henri ja Terho pelasivat Huojuvaa Tornia, peliä jota Te Ette halua pelata.


Epilogue: This is the reason for my english titles(Aino, why couldn't you just let it be :D ?)

Jälleen oli enkuntunti, ja kun opettajistamme armain jätti luokan, jätti hän myös jälkeensä kivasti tehtäviä. Onhan se kivaa, kun on joku niin paljon puheenvuoroa suova ihminen kuin Aino parina, tietää että pääsee puhumaan (ja paskat:D). Jokin vika siinä oli kai, kun koko tunti melkein puhuttiin englantia vaikkei opettajaa ollut paikalla, jolle taitojaan olisi pitänyt todistella(ainiin, enhä mää paljoa edes puhunu). Aino, olet kovin puhelias, aren't ya? I'm not saying that it would be bad, it is just so damned always a while. Turhaa siitä kait on väitellä, sillä turpani pysyi suhteellisen hyvin ummessa tuona tuntina, ja se näkyy englannin kielen purkautumisena otsikoissa.

Kaiken kaikkiaan, nyt on tyhjä pää. Miksi minä puhun tästä? Ja luetko sinä tätä vielä? Jos luet, sinulla ei ole elämää (painu vinkkiin ostamaan sellainen - kyljessä lukee "Euroshopper Energy Drink").

Jeejeejee

Taas jouduin oudon ihmisen maineeseen ku rupesin poppia kuuntelemaan hevin sijaan, tällä kertaa japaninkielistä. Mutta se on loistava tapa hoitaa masennusta.
Mutta se on syvältä.

Taas olen vähän idlaillu tuolla kuvisluokassa hyppytunneilla, ja yrittäny änkeä Maijun porukkaan paremman tekemisen puuttuessa (älkää toki ottako henkilökohtaisesti Maiju&kumppanit). Heidän läpsy-turnaukset ovat jokseenkin legendaarisia, ja jos ei turnaukset niin se käsittämätön sanallinen hevonpaska jota siinä osapuolet vaihtavat keskenään. Mutta se on äärimmäisen, äärimmäisen hyvää hevonpaskaa. Taidetta. Mii laiks.
On eri asia, onko tämän porukan taideteokset, ns. taideteokset siis, taidetta ollenkaan. Irstas ei liene aina kuvaamaan erään nimeltämainitsemattoman(Siis Jühäni tottakai) henkilön kynänjälkeä, mutta helevetin hyvin se aina välillä piirtää (allekirjoittanutta paremmin piirtää joka iikka siinä poppoossa). Mutta mitä helvettiä niissä tageissa lukee? Indiana Jones paikalle niitä tulkitsemaan. Eräänä päivänä Heko saapui pöytään Pirkka-suklaa kädessään. Juhani sitä kovasti mankui ja saikin lopulta mistä tietysti tullaan siihen että se ei ollut välttämättä maailman parasta laatua. Se oli kovaa kuin elämä - siltä se ainakin kuulosti, kun "nirsk" ja "narsk" olivat hiljaisessa luokassa vallitsevat äänet heidän syödessä. Nauru oli aika herkässä, mutta sille oli toki syykin.
Tottakai Hekon hairahdus Pirkka-suklaaseen aiheutti tuskaa ja naurua, mutta myös masokistista nautintoa eräille..kröhöm. Uskon ja luotan että Maiju tietää mistä jää paitsi...

Tänään Juhani piirteli omakuvaa. Omakuva kertoi todellakin enemmän kuin tuhat sanaa...tuskinpa kukaan on täysin siitä kuvasta toipunut. Hekokin piirsi omakuvan...se ei ollut yhtä järkyttävä sillä se näytti esikuvaltaan. Mishká senzijaan heitti Osama-Bin-Ladenia 3. panssaroidun prikaatin johtoon omalaatuisessa teoksessaan, jossa vesiskootteri-moottorikelkka-panssarivaunu-hilavitkuttimessa istuva Osama nousi maihin Huitsin Nevadassa, jossa oli nähtävissä Huitsin Nevadan "vanha historiallinen majakka" kuten hän asian ilmaisi. Luovia ihmisiä.


Vanhaan porukkaan palattuani valepaska alkoi täysillä. Jeejeejee! Tottakai minä hävisin koko pelin. Se tottakai täytti jo fubarin tunnusmerkit, mutta olen jo tottunut siihen että päiväni ovat fubaria. Mutta hei ihmiset, en minä tässä enenpää horise. Menkää ja tehkää asiat toisin kuin minä. :D

Leon vanhan blogin kootut:

Ihan ensimmäiseksi...kuten otsikko asian ilmaisee, kyseessä on vanhojen - jo poistettujen - blogitekstien uudelleen julkaisu. Nimenomaan, älkää minulta kysykö miten poistetun blogin blogitekstit ovat minulla edelleen, mutta koska en keksi kirjoitettavaa, laiskana ihmisenä tyydyn julkaisemaan nämä edellisvuoden tekstit:

*****

"Tämä todella ärsyttää. Unversaali mysterio on palannut: kosmiset voimat sitovat tahallaan kiusakseni iPodini johdot solmuihin, joita on mahdotonta avata vaivihkaa tai huomaamatta, ja avaaminen saa avaajan näyttämään jokseenkin avuttomalta ja hullunkuriselta. Sen ajan minkä käyttää sen kirotun solmun avaamiseen, vastaa yhtä musiikki kappaletta. Että sillä lailla.

Toinen ärsyttävä ilmiö, joka lienee tuttu monille;
Tunnilla pieni porukka nurkassa höpöttää (kaikki tietävät nämä porukat). Ne tekevät sitä paljon ja pitkään. Sitten sitä kuiskaa jotain pientä vierustoverilleen ensimmäistä kertaa varttituntiin ja opettajan koko raivo kohdistuu sinuun. Sinuun joka avasit suusi kerran, eikä siihen hölöttävään porukkaan nurkassa. Juuri niin.

Viimeinen tikki on se, että opettajat eivät aina tunnu ymmärtävän inhimillisiä tekijöitä myöhästymisille(en missään nimessä yleistä, mutta olen törmännyt tähän usein). Voi olla, että heidän maailmassaan bussit eivät ikinä myöhästy. Mene ja tiedä."

******

Tässä kävelin pois lukiosta, ajatellen kauhun ja pelonsekaisin tuntein seuraavaa jaksoa. Pakkoruåtsi alkaisi. Oi miksi? Miksi Suomen kansalaisten on opeteltava ruotsia? Ei siinä mitään -opetelkoon ne jotka haluavat- mutta miksi nekin, jotka eivät halua? Tätä perustellaan usein sillä että "kyllä se ruotsi on hyödyllinen" ja "sillä pääsee pitkälle". Minäpä sanon; englannilla ja ranskalla pääsee sata kertaa pidemmälle. Mutta mitä tavallinen kansalainen voi tällaiselle pakkopulla-opetukselle? Ei yhtään mitään...


******

"Olin tänään bussissa, jälleen taittamassa matkaa lukiosta. Mietin, miten aikoisin järjestää kotityöt, tehtävät ja sen sellaiset. En ilmeisesti mitenkään, sillä tässä minä kirjoittelen tekstiä(saa olla aika yksinäinen ja hullu että tällaiseen roskaan rupeaa). Toisaalta uskonnon tehtäväpaketti ei houkuttele, eikä myöskään ajatus seuraavan jakson ruåtsin pakkopullasta. Hmm. Harkitsen elämän hankkimista, mutta hinta tahtoo olla liian kova."

******

"Yllätyin hieman tänään(11.9.08) kun huomasin kahvilla olevan ramaiseva vaikutus. Minua ei ikinä ole väsyttänyt niin -paitsi tietysti silloin kun join viisi espressoa ja nukahdin hieman myöhemmin. Mistäköhän moinen johtuu? Tiedä häntä.

Samana päivänä pidettiin maailmanhistorian ramasevin uskonnontunti (tosin on vaikea sanoa, millä tunnilla nukahtaminen on ollut kaikkein lähimpänä, mutta tällä tunnilla se ei ainakaan ollut kaukana). Meidän piti kirjoittaa esseetä nääs. Uskonnosta nääs. Ja yksinkertaistettuna puhumme tylsän oppitunnin reseptistä. Ikävä kyllä, se resepti näytti toimivan...ja se kesti kaksi oppituntia."

******

Joojoo. Enenpää ei kehtaa laittaa :D

Pientä vuodatusta

Tein lomallani kaikenlaista, jos tauon jälkeen tietokonepelien pelaaminen jätetään pois:
-hengailin kavereittini kanssa
-hiihdin
-kävin Turussa ja viivyin kaksi yötä
-katsoin elokuvia
-kuntoilin
+ asioita, joita en ole pitkään aikaan tehnyt. Sai vain olla, eikä tarvinnut paahtaa duunia.

Nyt arki tekee kuitenkin tuloaan. Loma on ohi, ja koulu painaa taas päälle. Koulu, se asia. Se velvollisuus ja etuoikeus. Mollasittepa kuinka paljon koulua tahansa, niin se on silti etuoikeus. Tosin sellaiselle nauraa nyt kun 5. jakso alkoi, ja pitäisi ajatella koulua plussana :D. Mutta ei, kyllä se on niin. Joskus kauan sitten aurinko paistoi "minun risukasaani". Mutta hiihtoloman jälkeen, se paistoi taas. Sillä tajusin kuitenkin, miten hyvin asiani ovat.

Kommentointiväittely aiheesta "Naisen Logiika"

"Pitää valittaa, että ihmiset tuntee myötätuntoa ja asennoituu kiltisti blogiin eikä kriittisesti. Et ymmärrä ku se oli kato naisen logiikkaa!"
- Maiju

"Naisen logiikkaa....en pääse siitä koskaan perille mutta yritys on kova. voisitte vaikkapa kertoa naisen logiikasta blogeissanne :D. kukaan ei tunnu tietävän mitä se meinaa, mutta silti tietää kun se osuu kohdalle. ;)"
- Leo

"Ei naisten logiikkaa voi selittää. Tai sitten se menee jo liian vaikeaksi. Totta, sen tietää kuitenkin aina kun se osuu kohdalle. Mutta voisi sanoa että naisenlogiikka on sellaista mitä miehet ei koskaan ole ymmärtänyt eikä varmaan tulekkaan ymmärtämään.
Mutta toisaalta...vois sanoa että naistenlogiikka ( ainakin usein) on vaan sitä kun mies ei tajua naisten kummallisia aivoituksia- ja se taas on helppo kuitata sanomalla ''naistenlogiikkaa'' ja molemmat osapuolet tietävät että asiasta ei enää keskustella."
- Ainon lausunto Naisten Logiikasta

Näinkö meinaat? Mun mielestä naisen logiikka on jostain toiselta planeetalta aina välillä. Ei aina, mut välillä :D
- Leo

Leon tulkinta:

Miehen logiikka on yksinkertaista ja helppoa, naisen logiikka turhan monimutkaista. Mutta olen ymmärtänyt että kaikilla naisilla ja kaikilla japanilaisilla on yksi samanlaisuus: he kykenevät ratkaisemaan Sudokuja. Siihen ei mies kykene, ja jos kykenee, on jokin hullusti.

Hmm...

Aikamoinen juttu tämä elämä. Ihmiset ovat miettineet elämän tarkoitusta aina. Kaikellahan siis on tarkoitus, mutta en ole täysin varma josko elämällä itsellään olisi tarkoitusta. Tai no, ainahan sillä on, ja jokainen ihminen määrittää oman elämänsä tarkoituksen omien tekojensa ja suunnitelmiensa kautta. Mutta usein halutaan myös ennustaa oman elämänsä tarkoitus. Pelkäänpä sen olevan täysin mahdotonta. Jokaisen ihmisen tarkoitus on myös suhteellinen käsite. Mitä se toinen ihminen tarkoittaa jollekulle toiselle ja kolmannelle? Eri asioita ja eri merkityksiä. Joten elämä on riippuva käsite, joka riippuu siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan.
Ja jokainen on oman elämänsä herra tai rouva ja toisaalta ei. Sillä jos tekee jotain pahaa toiselle henkilölle tai riistää tämän hengen, tekijällä on ollut valta elämästään mutta uhrilla ei.
Myöskään vastasyntynyt ei voi heti väittää olevansa oman elämänsä herra kolmesta syystä: a) hän on juuri nyt riippuvainen vanhemmistaan, b) hän ei luultavasti osaisi c) hänelle tulisi lieviä uskottavuus pulmia lauseen "olen elämäni herra" kanssa, varsinkin jos hän sattuisi olemaan neiti.

Jos lähdemme katsomaan, mitä Elämä pelkän ihmisen elämän sijaan voisi tarkoittaa, lopulta asiat puhki ajateltuna loogisin vastaus löytyy Raamatusta. En keksi muutakaan.

Tai no, ehkä on yksi teoria: elämä on syklinen ilmiö, joka jaksottain huipentuu koeviikkoon. Tämä masentaa, sillä en soisi sen olevan elämän tarkoitus.

Sukset ristissä

Hiihdin tänään 5 km jäällä. Tai sellaisessa tiedossa minua oli pidetty, kunnes havaitsin lenkin olevan noin 7 km pitkä. Hiihtäminen on kivaa, paitsi silloin kun sukset menevät ristiin alamäessä. Onnistuin tanssimaan ehkäpä koko maailman omaperäisintä tanssia sukset ristissä samalla kun yritin epätoivoisella raivolla pitää tasapainoni. Se oli ainut kerta kun sukseni menivät ristiin, mutta suhteellisen kurkona esityksenä se vastasi montaa kaatumista. Tein sen vieläpä metsän keskellä, joten oravat varmasti nauroivat minulle.

Lenkin loppupuoli oli aika ikävä sillä latuja ei ollut kunnollisia, ja surkeasti tasoitetulla jäällä ei voinut luisteluhiihtää. Se otti voimille ja kotiintultuani olin melko kuollut, edessä oli fysiikan, matikan ja ranskan luku mutta päätin ottaa suihkun ensin. Uujee, kuuma suihku hiihtolenkin päälle. Jeeees...

*****

Noniin, kaksi tuntia on kulunut ja tässä minä blogaan. Jee. Tänään oli terveystiedon koe, jossa minulle jäi hieman mystiseksi "terveystottumusten polaarisaatio". Ramppasin kuviksen luokassa kolme kertaa, samalla kun Maiju venasi kavereitaan jonkun tunnin ja risat samassa paikassa suhteellisen apaattisen oloisena, totesin että nyt ei lyijy irtoa sen kummemmin kun inspiraatiokaan ja lähdin kotiin Ainon valittaessa jotain Comenius-projektistaan. Kaipa se pelkää hollantilaisia ja surkeaa aikataulua. Mene ja tiedä.

Kontrasteja

Oli upea, kaunis talvipäivä, mutta fubar-koodiston mukaan silloin täytyi olla kylmä. Fubar alkaa kuitenkin nyt hieman painua maanrakoon ja kuuntelen jostain syystä rap-rockia juuri nyt(miksi?).
No, oli miten oli, minun täytyy keksiä adjektiivi fubarin vastakohdalle. Se lienee tilapäisesti über.

Mutta fubareistä ja übereistä mennään nyt siihen että elämä on kovaa mutta kaunista. Ei väliä sillä onko mies vai nainen, elämä satuttaa. Mutta elämä myös on kaunis, kuten vaikkapa kesä. Mikään ei ole niin kaunista kuin mökin terassilta katseltu lämmin, poutainen suomalainen kesäpäivä. Tai no, ehkä Cattolica Italiassa (tai koko Italia) tai Etelä-Ranskan Province. Ääh, ei ne suomen kesää voita. Mutta voi kiesus kun elämä päättää satuttaa. Ei väliä onko lapsi, nainen vai mies. Kun se satuttaa se satuttaa ja kovaa.

Miksi kisailla siitä kummalla on vaikeampaa, miehel vai naisella kun kummallakin on vaikeaa omilla tavoillaan ja he näkevät maailman kuitenkin niin eri tavoin ja kokevat eri asiat eri tavoin vaikeiksi? Onko säälipisteet niin vähissä nykyään? (P.S Aino ja Maiju: TE VOITITTE! Valkoinen lippu liehuu ja fysiikasta ei pidä miehet eikä naisetkaan, kuten ei pakkoruåtsista)

Tänään paistoi aurinko! Oli kaunista, ja se toi mieleeni lupauksen kesän tulosta. Toisaalta kokeisiinluku muistutti minua kuolemasta :D mutta mitä olisi ikuinen kesä? Arvoton. Jos kauneudella ei ole vastaparia, kauneutta ei ole. Eli minunkin pitää arvostaa Fubaria, jotta elämän hyvät puolet pysyvät arvossaan.

Elämästä pitää osata nauttia. Kun se satuttaa se aina lupailee jotain hyvää jatkossa...tai aina vain pahempaa :( mutta silti. Jos elämästä ei osaa nauttia, on ongelma.

Fubar...

Tulin siihen tulokseen että koko loppupäiväkin oli melko fubaria. Mikään ei oikein mennyt kohdilleen ja kaikelta puuttui suunta. Ulkona oli liian kylmä hiihtämiselle, eikä muutakaan voinut tehdä paitsi tietysti lukea kokeisiin. Uujea. No pluspuolelle laitettakoon se että ruoka oli hyvää :D
Mutta päivä ei olisi ollut fubaria jollei kaikki muu olisi miinuspuolelle. Fubar elää.


Nyt täytyy vähän kattoa jos loppuillan saisi järkevästi käytettyä. Vaikka Jerichoa katsoessa. Tai Black Lagoonia.


PS. Aino ja Maiju, pliis älkää syökö miestä elävältä, se on julmaa. Pistäkää edes uuniin :'(

Fubar

Huaaah. Olen väsynyt. Katsoin kuka tietää kuinka monennen kerran elokuvan Saving Pvt. Ryan ja siinä esiintyvä mystinen fubar- sana (josta kukaan komppanian jäsen ei tiedä mitä se meinaa, mutta vihjataan sen olevan saksaa) kuvaa parhaiten tätä päivää. Ei siis se elokuva vaan se sana. Fubar. Aina kun elokuvassa tapahtui jotain ilkeää, murphyn lain mukaista ja kun joku uusi komppaniassa kysyi miksi näin kävi, muut vastasivat "Fubar". Elikkä olen vihdoin löytänyt adjektiivin paskalle päivälle.

Tosiaan, päiväni oli lievästi fubaria alusta loppuun (tai no, katsotaan loppuun asti), varsinkin äidinkielen kokeessa. Mitä voi tarkoittaa temaattijärjestys? Sinne meni yksi piste pois minun koearvosanastani :D. Eihän se tietenkään siihen loppunut, vaan seuraavaksi tulivat mystiset "vertailijat" ja "argumentaatiojärjestys". Siis wtf :D, mitä ne voivat tarkoittaa? Argumentteja ei heitetä järjestyksessä muissa tapauksissa paitsi siinä, jos argumentoitavat asiat tulevat järjestyksessä. Fubar, sanon minä.

Tottakai riensin raivolla ulos heti kuin pääsin - en kokeen takia vaan jotta ehtisin bussiin. Mutta varmaan arvaattekin ettei päiväni olisi ollut fubaria jos olisin ehtinyt. En tietenkään ehtinyt. Sen sijaan venasimme kaverin kanssa erästä toista bussia joka vie melkein kotiin muttei kuitenkaan. Ja ulkona vallitsi ryssän helvetti (eli todella kylmä). Fubar, piruvie.

Saavuin kotiin vähän vihaisena siitä että seuraavat arkiviikonpäivät pitäisivät sisällään jokainen yhden kokeen. Terveystieto, fysiikka, matikka ja ranska. Itse asiassa en ymmärrä miksi pitää tehdä käsittämättömiä yhtälöitä pyörimisliikkeestä kun voi katsoa pyörää ja todeta pyörän olevan pyöreä ja pyörivän siksi että se on pyöreä. Ei siihen kaavoja tarvitse. Mutta ei, fyssankoe tulee tahtoipa sitä tai ei. Fubar, ikuisesti.

Sitten tottakai kun elämä hymyilee niin koulu kusee. Ja kun koulu kusee naamalle ja elämä näkee sen, elämäkin rupeaa irvistämään "hyi saatana". Silloin laiffi onkin niin fubaria että voi kiesus. Ainsku ja Maijukka valittelevat sitä että pitää valita aina uudet vaatteet ja että miehillä on helppoa. Fubar on täyttynyt.

Vali vali

Mikä uusia blogaajia vaivaa? "En mä osaa ees blogia kirjoittaa..." etc. Ihan säälittävää, mutta se on kaikille blogaajille pakollinen vaihe. Yksi kaveri tossa rupesi blogia "superfreak" otsikon alla kirjoittamaan ja tästä siellä vuodatti, kaikkein hassuinta on, että kun juuri tällasesta valittaa, blogaa omaa elämäänsä!!! Kaikenlisäksi tuo kyseinen blogiteksti oli hyvä.

Hah, koittakaa nyt edes.
;)

Tämän takia miehillä on vaikeaa.

Jouduin uuteen väittelyyn naiseuden tuska vs. miehen tuska. Tällä kertaa vahvistusten kera, jotka tulivat aina sanavalmiudessa olevan Stomben muodossa. Tosin me jätkät olimme taas alivoimaisia, Marskin liityttyä Ainskun ja Maijukan seuraan. Se oli ensimmäinen kerta kuin näin Stomben ottavan lukua sanasodassa. Ollessani aivan surkea väittelijä (luonteeni on "Sorom No"), Stombe hoiti sen puolen asiasta ja käsitin että minulla olisi sinetöivä kriittinen isku käytettävissä jos vaikka häviäisimme väittelyn: "Miehet eivät ota eläämäänsä vakavasti, ja yleensä ottavat siitä kaiken irti". Tämä aivan varmasti oli kuin syöpä väittelyn kannalta, mutta onneksi minun ei tarvinnut lausua tätä raukkamaista toteamusta.
Saimme vahvistuksia jälleen Hànryn ja Migélin (muistakaa että nimet ovat väännöksiä!) saavuttua, ja äijäporukan ollessa nyt leidejä suurempi, oli vastarintamme paremmassa mallissa. Mihin suuntaan, surkeisiin perusteluihin, häikäilemättömiin julmuuksiin kummatkin osapuolet keskustelua (sanasotaa/riitaa) veivät ei tohdi tunnustaa....


Olin pettynyt kuitenkin jo ensimmäiseen väittelyyn tätä edeltäneenä päivänä. Naisväki väitti puhuvansa asiaa (niinkuin puhuivatkin, en syytä teitä Ainsku ja Maijukka), mutta totuus on että miten biologisten tekijöiden aiheuttamat vaikeudet ovat sukupuolten välillä edes vertailtavissa? Niin voidaan korkeintaan arvioida eläimiä. Aika raukkamaista, tytöt (ne kaksi, ette kaikki). Mikä erottaa ihmisen ehkä näkyvimmin eläimestä on yhteiskunta. Ja yhteiskunta on ihmiseen eniten vaikuttava tekijä. On aiemmin mainittu että sota oli raukkamainen ääritilanne-kommentti siinä väittelyssä. Sota on ihmispsykeen, yhteiskunnan, sekä eläimellisten vaistojen luoma ilmiö, eikä mikään ääri-ilmiö (ei toivottava ilmiö piruvie silti). Raskaus on biologis-yhteiskunnallinen juttu, joka on tärkeämpi ja keskeisempi ilmiö kuin sota, mutta sota painii silti samassa sarjassa.
Sota ajaa miehen pois kotoaan, vaimonsa ja lapsien luota -ihmeellistä kyllä- inhimilliseen tapahtumaan jossa näkee epäinhimillisiä asioita. Ja kun sota syttyy, useimmissa maissa sinne rintamalle lähdetään. Ja usein he ovat ylivoimaisesti miehiä. Ja heidät koulutetaan tekemään hirveyksiä, heidät käsketään tekemään niitä ja tappamaan ihminen itsessään. On myönnettävä ettei se ole murto-osaakaan niin yleinen ilmiö kuin raskaus, mutta sen osuessa kohdalle usein myös kalashnikovin 7x56mm-ammus osuu kohdalle ja tarina päättyy. Eikä se kosketa vain yhtä ihmistä, vaan usein tuhansia. Mutta täytyy myöntää Ainskulle ja Maijukalle, ettei se ole puoliksikaan niin pätevä argumentti kuin raskauden vaikeudet. Voititte tämän, tytöt.


Yhteiskunta on muokannut myös miestä, ei vain naisia. Jos naisia raiskataan paljon, yleensä miehet joutuvat kujanjuoksuihin ja poliittisesti hyväksikäytetyiksi. Mutta sekin jää aika vähälle, joten täytyy vedota samoihin raukkamaisiin perusteihin kuin Ainsku ja Maijukka. Miehet ovat - jos biologisiin ominaisuuksiin mennään - paljon agressiivisempia kuin naiset ja tekevät tavattomasti asioita joita katuvat jälkeenpäin vain siksi että ne kuuluvat heidän luontoonsa ja että he menettivät kontrollin itsestään luonnollisista syistä ja että se on väärin. Ja kuinka yleistä on tyttöjen keskuudessa saada luuviitonen suoraan silmien väliin? Se sattuu, voin kertoa.
Miehet myös hakeutuvat luonnostaan vaikeuksiin ja sekin kuuluu miesten biologiseen kuvaan. ADHD on myös geneettisesti yleisempää miehillä, joka vaikeuttaa miesten elämää.
Toisaalta useat miehet koettavat olla suututtamatta rakkautensa kohdetta, ja mielistelevät tätä. Se vaatii paljon miettimistä. Usein enemmän kuin tytöt (nyt en kuule oo ihan varma). Toki meissä miehissä on paskiasia joista olemme tunnettuja, mutta emme me kaikki sellaisia ole.

Toki on syvältä ruskeasta aukosta että naisen euro vastaa miehen 80 senttiä. Se on väärin. Naisille pitää maksaa yhtä paljon. Toivon että asia muuttuisi.

Onko näin?

Jouduin tänään tiukkaan väittelyyn kahden tytön, Maijukan ja Ainskun kanssa. Koska väittely koski sitä kummalla on vaikeampi elämä, miehellä vai naisella, ja ollessani ainoa meistä kolmesta joka puolusti miesten vaikeaa elämää, tietysti hävisin väittelyn. Joka kerta kun vedin jonkin miesten ongelman esiin, lyötiin peliin vastapuolen osalta kaksi naisten ongelmaa lisää ja lopulta näännyin väittelyyn. Tulipa todistettua ettei miehellä ole tuon tapaisissa tilanteissa mitenkään herkulliset oltavat kun väitellään naisten kanssa.

Jo heti kättelyssä kävi selväksi, että vastaväitettä tulisi Maijukan ja Ainskun osalta sarjalla ja syötöllä. Asiaa ei helpottanut feministi-myönteinen ajattelutapani saati sovinisti-vastainen asenne. Elikkä minut syötiin elävältä heti alussa.

Sitten heitin että kun sota syttyy, niin miesten on PAKKO lähteä rintamalle, naisten ei. Tietysti sain kuulla, että eihän noin voi sanoa, sota on poikkeustapaus. Asiahan on näin, mutta tytöt perustelivat heti seuraavaksi oman elämänsä vaikeutta sillä, että nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää 9:n kuukauden helvetin jälkeen. No tämähän ei tietenkään ole ääripää? Onhan se. Sitäpaitsi nainen voi päättää ottaako lapsen vai ei, sodan syttyessä mies voi päättää ottaako kutsun rintamalle vaiko loppuelämän vankilassa. Mutta väite todettiin käyttökelvottomaksi, ja epätasainen väittely jatkui.

Väittelyn kärjistymisen jälkeen olin jo luovuttanut ja kuuntelin jatkuvaa naisnäkökulmaa pitkän ajan sen jälkeen. No, voittivat väittelyn mutta väittelyn aiheen muistaessa en tohtisi liputtaa sillä saavutuksella siltikään.

Tää on nyt vähän näin.

Aika paskoja tekstejä oon kirjoitellu :D
(Laatu on ala-arvoista)

Mut joo enpä enää angstaile. Tai no, kitaransoitto kusee ja se vähän harmittaa mutta omasta viastahan siinä puhutaan.